Blogi: Syntyvyys romahti – kaupunkien kasvu maahanmuuton varassa

Maahanmuutosta käyty kiivas keskustelu on viime vuosina peittänyt alleen vaikuttavamman väestöllisen muutoksen. Syntyvyyden jyrkkä aleneminen jatkui edelleen vuonna 2018, jolloin kuolleiden enemmyys nousi jo 7000 henkeen. Tilastokeskuksen viime syksynä julkaisema väestöennuste havahdutti karuun näkymään: Suomen väkiluku kääntyy laskuun.

Tuore MDI-ennuste osoittaa, että Suomen kaupungistumisen kuva muuttuu syntyvyyden romahduksen vuoksi melkoisesti. Luonnollisen väestönkasvun keskittyminen suuriin kaupunkeihin oli 2000-luvun alun kaupungistumisen keskeinen moottori. Nyt on tapahtumassa muutos, joka vaikuttaa erityisesti perinteisesti korkean syntyvyyden alueilla kuten Oulun ja Vaasan seuduilla. Harvaan asuttuja seutuja ja pikkukaupunkeja kuolleiden enemmyys on vaivannut jo pidempään. Nyt ilmiö tulee tutuksi monissa keskisuurissa ja suurissakin kaupungeissa.

Kymmentä suurta kaupunkiseutua koskeva ennuste osoittaa, että 2030-luvun Suomessa on vain kolme todellista kasvukeskusta eli Helsingin, Turun ja Tampereen kaupunkiseudut. Oulun ja Jyväskylän seutukuntien kasvu on reipasta vielä ensi vuosikymmenellä, mutta 30-luvulla alentuneen syntyvyyden vaikutukset näkyvät vääjäämättä. Kuopion alue polkee paikallaan ja Lahden, Joensuun, Vaasan ja Seinäjoen seudut taantuvat. Kaikilla seuduilla ydinkaupungit kasvavat vielä ensi vuosikymmenellä, kun muuttoliikkeen ennustetaan suuntautuvan kohti keskustoja. 30-luvulla väkiluku näyttäisi kääntyvän laskuun myös keskuskaupungeissa neljää suurinta lukuun ottamatta.

MDI-ennuste on luonteeltaan demografinen laskelma, joka perustuu olettamuksiin 2010-luvun väestöilmiöiden jatkumisesta. Esimerkiksi syntyvyyden ei oleteta enää jatkavan laskuaan. Ikäluokittaisten muuttoalttiuksien ennustetaan säilyvän 2010-luvun kaltaisina. Ulkomaisen muuttoliikkeenkin osalta pohjana ovat kuluvan vuosikymmenen luvut kuitenkin siten, että vuoden 2016 poikkeuksellinen piikki on jätetty huomiotta.

Ulkomainen muuttoliike muodostaa ennusteen ehkä suurimman epävarmuustekijän. Suurimpien kaupunkien kasvu on perustunut paljolti ulkomaiseen muuttovoittoon, joten siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat ratkaisevasti tulevaan väestönkehitykseen. Jopa puolet Helsingin seudun ennustetusta kasvusta on kansainvälisen muuttoliikkeen varassa. Samoin Turun siirtyminen Tamperetta nopeammalle kasvu-uralle selittyy siirtolaisuudella.

Väestöennusteen julkistamista seuraa aina keskustelu siitä, miten kansallisella tai paikallisella politiikalla voidaan kehitykseen vaikuttaa. Yleensä nämä vaikutusmahdollisuudet yliarvioidaan. Syntyvyyden lasku tuskin on politiikan tulosta ja yhtä vaikeaa siihen on jatkossakaan vaikuttaa. Sama koskee entistä enemmän maan sisäistä muuttoliikettäkin. Vuonna 2015 aloittanut Juha Sipilän hallitus on varmasti tavoitellut tasapainoista aluekehitystä, mutta tuloksena on ollut kaupungistumisen kiihtyminen. Valtiovallalla vaan ei enää ole (retoriikan lisäksi) keinoja muuttoliikkeen ohjailuun.

Jatkossa tärkein Suomen väestökehitykseen ja myös kaupunkien kasvuun vaikuttava tekijä on kansainvälinen muuttoliike. Samalla sen on tekijä, johon kaupungit itse voivat eniten vaikuttaa.

Kaupunkiohjelman 2018–2022 julkistamisen yhteydessä työ- ja elinkeinoministeriön taholta korostettiin, että ulkomaalaisten osaajien houkuttelu ja kotouttaminen tulee nostaa lähivuosien  kaupunkipolitiikan keskiöön. Suomea uhkaa ankara työvoimapula. Verrattuna kilpailijamaihin Suomi on tehnyt aivan liian vähän opiskelu- ja työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Peter Vesterbacka on laskelmoinut (Aamulehti 15.2.2019), että Suomeen on mahdollista saada  lähivuosina 150 000 ulkomaista opiskelijaa, etupäässä Aasiasta.

Suuret kaupungit ovat tässä avainasemassa. Kuluneen neljännesvuosisadan aikana nähty, että pääkaupunkiseudun väestö kansainvälistyy vauhdikkaasti. Turku on ollut selvä kakkonen. Nyt avautuu muillekin suurille yliopistokaupungeille tilaisuus näyttää kykynsä ulkomaalaisten osaajien houkuttelussa.

Käynnissä oleva Business Finlandin ja kaupunkien yhteinen ”Talent boost” -ohjelma on sopivaa alkusoittoa tulevan vaalikauden määrätietoiselle työlle, jossa kansalliset toimet ja paikallisten yliopistojen ja kaupungin teot vetävät samaan suuntaan. Lopulta ratkaisevaksi muodostuu kaupunkien kyky luoda ulkomailta tuleville oikeasti kutsuvia elinympäristöjä, joissa nämä haluavat ainoan elämänsä viettää. Kaupungit ovat nyt oman onnensa seppiä.