Blogi: Jazzorganisaatio – luovimista ja kurinalaisuutta

Hubiimme muutti hiljattain Akordi Oy (http://akordi.fi/), joukko neuvottelijoita ja konfliktinratkaisijoita. Ensimmäisillä hubikahveilla puhe kääntyi jazziin. Heitimme vitsiä siitä, miltä jazz-musiikki maallikon korvaan kuulostaa. Sekavalta? Heittäytymiseltä? Kurinalaiselta toistolta?

Organisaatiotutkimus pyrkii etsimään metaforia, jotka kuvaavat johtamiseen liittyviä ilmiöitä. Tällaisia metaforia löytyy mm. luonnosta, koneista ja urheilusta. Metaforia ei kannata tulkita liian pitkälle, mutta niistä voi saada oivallista materiaalia tai ajattelukehikkoa ajatuksille. Kun vaellan kevätillassa kotiin, jazz-allegoriat pyörivät mielessä.

Jazzjohtamista, management by jazzia, löytyy yhtäkkiä kaikkialta. Tulee mieleen, voiko luova ja aikaansaava työyhteisö muistuttaa jazzorkesteria? Kaaoksen ja järjestyksen suhde yllättää harrastus-jazzistin. Vaikka jazz kuulostaa kaaokselta, olennainen osa sitä on rakenne, jonka turvin saa heittäytyä ja kokeilla. Sitten palataan järjestykseen. Työpäivän aikana kaaoksen synnyttävät lähestyvät deadlinet ja yllättävät sattumat. Järjestys taas tulee toistosta: asioiden on toistuttava, jotta ne muodostuvat rytmiksi.

Ammattilaisina jazzmuusikot ovat aloitteellisia, luovia ja yhteistyöhalukkaita. Esimerkillinen saksofonisti heittää pallon pianistille, joka luontevasti jatkaa yhteistä musiikkimatkaa tai -projektia. Kuten orkesterin, yrityksenkin menestys vaatii paljon tekemistä ja kurinalaista oppimista. Myös yrityksessä on useita instrumentteja ja soolovuoro napsahtaa joskus jokaiselle.

Olen soittanut MDI:n bändissä pian kolme vuotta. Alussa katselin mallia muilta, nykyään oma projektisooloni soi vuorollaan kuin saksofoni savuisessa baarissa New Orleansissa.

Kirjoittaja ihailee jazzpianistien kykyä olla seuraamatta nuotteja. 

Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla?

Sodat, pandemiat, nälkävuodet ja suuret ikäluokat ovat aiheuttaneet muutoksia Suomen syntyvyydessä läpi historian. Mullistusten ajankohdat ovat osoitettavissa tilastojen pohjalta laadituissa kuvaajissa. Kuitenkin 2010-luvulta alkaen on tapahtunut jotain, mille ei ole annettavissa yksiselitteistä syytä. Syntyvyys on romahtanut ja yhtä vähän lapsia syntyi Suomessa viimeksi vuonna 1833.

Lue lisää Blogi: Mitä tapahtui syntyvyydelle 2010-luvulla?