Policy Brief: Ekosysteemit haastavat innovaatiopolitiikan vaikuttavuuden arvioinnin

Ekosysteemeillä on yhä tärkeämpi merkitys ja rooli alueellisen, kansallisen ja EU-tason innovaatio- ja elinkeinopolitiikan toimeenpanossa. Erityyppisten ekosysteemien merkityksen ja vaikutusten arviointi sekä mittarointi ovat sekä kansallisesti että kansainvälisesti vasta kehittymässä, ja ekosysteemien vaikutusten arviointi on mutkikasta. Nykyisillä mittaamisen tavoilla ja tiedon keruulla ei päästä riittävän hyvin kiinni ekosysteemien laajempien yhteiskunnallisten vaikutusten todentamiseen.

Innovaatioekosysteemit muuttuvan innovaatiopolitiikan keskiössä Suomessa ja verrokkimaissa

Innovaatiopolitiikalla pyritään perinteisesti vaikuttamaan innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon. Innovaatiot on nähty keskeisenä keinona nostaa tuottavuutta, tukea talouden ja työllisyyden kasvua sekä lisätä kansalaisten hyvinvointia. Innovaatiopolitiikka on erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana samanaikaisesti sekä laventunut että syventynyt.

Olennainen muutos innovaatiopolitiikassa suhteessa aikaisempaan on se, että politiikkatoimien ja -instrumenttien kohteena on yhä suoremmin jokin tunnistettava ekosysteemi, ja politiikkatoimet kohdistuvat laajemmin koko ekosysteemin vaikuttavuuden ja niiden innovaatiotoiminnan edellytysten vahvistamiseen. Siinä missä esimerkiksi klusteripolitiikassa huomio kohdistuu pääosin saman toimialan yrityksiin, innovaatioekosysteemien kehittämisessä toiminnan motivaattorina ja lähtökohtana toimii usein jokin yhteiskunnallinen haaste tai ilmiötason muutostrendi, jonka ratkaisemiseen liittyy myös merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Kehitykseen vastaaminen edellyttää laajempaa monialaista yhteistyötä TKI-toiminnassa sekä eri toimijoiden resurssien ja osaamisten yhdistämistä.

MDI Public Oy:n ja Etla Oy:n toteuttamassa selvityksessä on tarkasteltu dokumenttiaineiston ja täydentävien haastattelujen avulla neljän eurooppalaisen verrokkimaan (Iso-Britannia, Belgia, Ruotsi ja Tanska) innovaatiopolitiikan nykytilaa innovaatioekosysteemeistä ja niiden roolista innovaatiopolitiikassa ja instrumenteissa.

Suomeen verrattuna verrokkimaiden innovaatiopolitiikassa ekosysteemikäsite näkyy vähemmän, ja vastaavasti perinteisempi klusterilähestymistapa korostuu. On huomattavaa, että tällöin myös politiikkatavoitteet edustavat suurelta osin perinteisempää innovaatiopolitiikan valikoimaa ja vaikuttavuuden tarkastelua (esim. TKI-panokset, pk-yritysten ja tutkimuksen yhteistyö maantieteellisellä alueella, patentit) sen sijaan, että mittareissa ja arviointikehikoissa pyrittäisiin tavoittamaan esimerkiksi ilmastopolitiikkaan tai digitaalisuuteen liittyvää siirtymän ymmärrystä sekä tähän kytkeytyvää systeemistä mallinnusta ja seurantaa. Verrokkimaista Ruotsissa innovaatio-ohjelmien arviointi nosti tarkasteluun myös ohjelmien laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja siirtymävaikutukset, kuten vaikutukset vihreään ja digitaaliseen siirtymään.

Innovaatioekosysteemien vaikuttavuuden tarkastelu vaatii ymmärrystä vaikutusten syntymisen logiikasta ja laajempaa vaikuttavuuden tarkastelua

Innovaatioekosysteemillä viitataan eri toimijoiden kokonaisuuteen, joka muodostuu uuden tiedon luomisen ja sen hyödyntämisen ympärille. Innovaatioekosysteemejä analysoitaessa tarkastelu kohdistuu eri toimijoiden keskinäisriippuvuuden, toimijoiden välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen sekä evolutiivisen kehityksen tarkasteluun. Innovaatioekosysteemi on verrattain tuore käsite, jota on tutkimuksessa vasta ryhdytty määrätietoisesti käsitteellistämään.

Innovaatioekosysteemien hyödyntäminen innovaatiopolitiikassa edellyttää laajempaa vaikuttavuuden tarkastelua. Olennaista on kiinnittää huomio innovaatiotoimijoiden TKI-panostusten määrään ja muotoon, tuotoksiin sekä innovaatiokyvykkyyksien, resurssien ja osaamisen yhdistämiseen. Yhteiskunnallisten muutosten näkökulmasta kiinnostuksen kohteena ovat vaikutukset innovaatiotoiminnan sisällölliseen suuntaamiseen ja strategioihin sekä innovaatiotoiminnan organisointiin ja prosesseihin, jotka vaikuttavat nopeampaan innovaatioiden syntyyn, käyttöönottoon ja leviämiseen.

Innovaatioekosysteemin käsite asettaa hyvin monia haasteita vaikuttavuuden tarkastelulle ja vaikutusten kvantitatiiviselle mittaamiselle. Nykyisillä TKI-politiikan mittareilla ja tiedonkeruulla ei päästä riittävällä tasolla kiinni ekosysteemien kehitystä tukevan politiikan vaikuttavuuteen ja ekosysteemien merkitykseen. Erilaiset vaikuttavuuspolut ja niihin liittyvän jaetun syvemmän ymmärryksen rakentaminen innovaatioekosysteemeillä tavoitelluista vaikutuksista on yksi askel päästä kiinni vaikuttavuuteen ja sen mittarointiin.

MDI Public Oy:n ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toteuttaman hankkeen loppuraportti julkaistaan keväällä 2022 valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa.

Materiaalit

Policy Brief: Ekosysteemit haastavat innovaatiopolitiikan vaikuttavuuden arvioinnin

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, uutinen: Katsaus: Ekosysteemit haastavat innovaatiopolitiikan vaikuttavuuden arvioinnin

Lisätietoja

Valtteri Laasonen, johtava asiantuntija, MDI Public Oy
p. 050 533 0604
valtteri.laasonen@mdi.fi

Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja
Pirjo Kutinlahti, johtava asiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö pirjo.kutinlahti@gov.fi

Japanin kotiseutulahjoitusmalli toimii inspiraationa Suomen mallin kokeiluehdotuksille

Juuri julkaistu selvitys tuottaa tietoa siitä, voisiko japanilaisen Furusato Nozein tyyppinen kotiseutulahjoitusjärjestelmä olla keino lisätä myös Suomen harvaan asuttujen alueiden elinvoimaa ja hyvinvointia. Mallia ei voi sellaisenaan replikoida, mutta se toimii oivana inspiraation lähteenä. Selvityksessä esitellään kolme mahdollista mallia, miten ideaa voisi lähteä toteuttamaan Suomessa. Ne rakentuvat jo aktiivisesti toimivien paikallisyhteisöjen, yhdistysten, rahastojen ja säätiöiden, ihmisten hyväntekeväisyyden motivaatioiden sekä myös kuntien osallistuvan budjetoinnin opeille.

Lue lisää Japanin kotiseutulahjoitusmalli toimii inspiraationa Suomen mallin kokeiluehdotuksille