Blogi: Onko Yhdysvalloilla annettavaa Suomen julkisille toimijoille?

Tähän asti mahdollisuudet Yhdysvalloissa ovat jääneet hyödyntämättä täysimääräisesti, koska naapuriin on ollut lyhyempi matka. Nyt kun Venäjä-vaihtoehtoa ei enää ole, Suomen on hyvä ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja pohtia, kuinka käynnissä oleva lähentyminen Yhdysvaltoihin voitaisiin hyödyntää mahdollisimman monella tavalla. Yhdysvallat on innovaatioiden supervalta. Siinä myös Suomen julkisella sektorilla on voitettavaa.

Jos Amerikkaa seuraa suomalaismedian kautta, käsitys sen julkisesta sektorista ei ole häävi. Maassa ei ole yleistä terveydenhuoltojärjestelmää ja julkisrahoitteiset koulut ovat monin paikoin huonossa hapessa. Hyvinvointiyhteiskunnasta ja sekataloudesta katsottuna nämä vaikuttavat anteeksiantamattomilta puutteilta. Todellisuus on huomattavasti monivivahteisempi. Suuri osa näköharhasta johtuu siitä, että emme tunne amerikkalaista kulttuuria ja järjestelmää.

Talous on dynaaminen. Kansalaisdemokratia on vahvaa. Ihmiset osallistuvat. Vapaus, johtajuus ja yhteisö ovat maan tärkeimmät kulttuuriset käsitteet. Uskallan väittää, että yhteisöllisyys Yhdysvalloissa on voimakkaampaa kuin Suomessa. Amerikkalainen kulttuuri lähestyy asioita ihminen edellä, ei tekniikka, järjestys tai tasapäistäminen edellä, kuten Suomessa usein.

Näiden pitäisi olla suomalaisille vetovoimatekijöitä.

Ja sitten ovat ne työntötekijät. Meitä suomalaisia ajaa pakko etsiä turvaa ja korvata Venäjän jättämää aukkoa. Toivottavasti meitä ajaa uusien ideoiden lähteille myös surkeassa kunnossa oleva julkinen talous, puuttuvat uudistukset, vanheneva väestö ja huoltosuhteen nopea heikentyminen.

Suomi lähentyy Yhdysvaltoja – tai itkee ja lähentyy.

Suomi on joka tapauksessa syventämässä suhteitaan Yhdysvaltoihin ennennäkemättömällä tavalla. Maat ovat käynnistäneet uuden poliittisen prosessin, ja Suomesta on nopeasti tulossa puolustusliitto Naton jäsen. Kehityskulut ovat niin merkittäviä, että ne avaavat ovia paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa laajemmin.

Jokaisen tehtäviensä tasalla olevan organisaation onkin syytä kysyä, mitä tämä meille tarkoittaa.

Mitkä ovat mahdollisuudet?

Olen tämän vuoden aikana ollut mukana muutamassa projektissa, joissa olemme kartoittaneet kekseliäitä ja sovellettavissa olevia ratkaisuja.

Teemoina ovat olleet mm. turvallisuuspalveluiden tilastojen hallinta, ilmanlaadusta tiedottaminen kansalaisille, älykortteleiden luominen ja laajentaminen, viemäritulvien ennuste- ja estosensorijärjestelmä, iäkkäiden palveleminen netissä ja iäkkäiden ja teinien palveleminen samassa sovelluksessa. Herkkuja on löytynyt niin teknisistä toteutuksista, asiakaskokemuksesta kuin tehokkuudesta.

Nämä hankkeet ovat olleet itselleni osoitus siitä, että kvanttiloikan ottaminen Suomessa voi suorastaan vaatia sitä, että otamme oppia kovassa kilpailussa toimivilta amerikkalaisilta kunnilta (kilpailevat osaajista ja investoinneista) tai kolmannelta sektorilta, joka taitaa varainkeruun, tarinankerronnan ja inspiroivat missiot.

Yhdysvallat on nyt osa uutta toimintaympäristöämme.

Tämän vuoden aikana Suomesta on tullut vastaansanomattomasti osa länttä. Siirtymä on tuonut tervetullutta selkeyttä suomalaisten identiteettiin. On hyväksyttävää tehdä yhteistyötä amerikkalaistahojen kanssa, kun siihen vuosikymmenien ajan on Suomessa liittynyt poliittinen sivumaku.

Yhdysvallat on jatkossakin vaativa rasti suomalaisille. Meillä on ohuemmat verkostot ja kieli, joka ei kuulu indoeurooppalaiseen kieliryhmään. Meiltä lähti vähemmän siirtolaisia kuin muista Pohjoismaista. Meillä on aina ollut niitä vähemmän kauppaa ja muuta vaihtoa Yhdysvaltain kanssa. Panostus Neuvostoliittoon ja Venäjään on verottanut markkinataloudessa tarvittavien taitojen kehittymistä.

Tilannetta ei kuitenkaan tarvitse kutsua takamatkaksi. Kutsun sitä mieluummin etumatkaksi. Meidän ei tarvitse toimia kuin Ruotsi ja Tanska, joilla on vakiintuneet verkostot ja kruunupäät vienninedistäjinä. Vakiintuneet käytännöt voivat myös jäykistää ja estää uudistumisen.

Suomella ja Yhdysvalloilla on kansakuntina paljon samaa mutkattomuutta ja tekemisen meininkiä. Teknologinen osaaminen on vahvaa. Vahvuutemme ovat toisiaan täydentäviä. Toisin kuin suomalainen, amerikkalainen selittää, yksinkertaistaa ja myy.

Lisäksi Suomi on Yhdysvalloissa kuuminta hottia. Sähköpostiini on kilissyt amerikkalaisten onnitteluja ja tervetulotoivotuksia Nato-päätöksen jälkeen. Suomen varautumista, hiljaista älykkyyttä ja upeaa kansaa ylistävät dokumentit ovat kaikuneet koko kevään ja kesän amerikkalaisissa medioissa. Tasa-arvosta ja Suomen nuorekkaasta hallituksesta ei ole ollut tässä maineenluonnissa haittaa.

On vapauttavaa, kun voimme luoda asioita puhtaalta pöydältä, omalla tavallamme, omiin vahvuuksiimme luottaen. Nyt se on mahdollista. Viro on itsenäistymisensä jälkeen luonut mestarillisesti Yhdysvalloissa modernin profiilin. Se on hyvä esimerkki.

Onko siis Yhdysvalloilla annettavaa Suomen julkisille toimijoille?

Vastaus on kyllä.

Emme aio jättää teitä ratkaisemaan Atlantin ylittämistä yksin. Järjestämme Washingtonissa parhaillaan Suomen julkisen ja kolmannen sektorin johtajille suunnattua perehtymismatkaa, joka auttaa ymmärtämään Yhdysvallat-yhteistyön mahdollisuuksia. Syksyn ohjelman jälkeen luvassa on jatkoa. Ja jos matkustaminen on hankalaa, meillä on Yhdysvalloissa tiimi, joka auttaa sekä analyysissä että kontaktien hankkimisessa.

Yhdysvalloilta ei ole pakko oppia, eikä sen kanssa tehdä yhteistyötä. Sen pitää kuitenkin olla tietoinen päätös. Hölmöintä olisi jättää selvittämättä, mitä uusia mahdollisuuksia Suomen ja Yhdysvaltain lähentyminen itse kullekin tarjoaa. Vasta sen jälkeen voi tehdä viisaan päätöksen siitä, miten itse haluaa asemoitua uudessa todellisuudessa.

Kirjoittaja toimii MDI:n kansainvälisen toimintaympäristön ja Yhdysvaltain neuvonantajana.

Kysy lisää

Kristiina Helenius

Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen: Kannatuskuntalaisuudesta resursseja maaseudun kehittämiseen

Tässä blogissa Ari-Veikko Anttiroiko valottaa japanilaisen kotiseutulahjoitusmallin taustoja kotiseututunteen ja kuntalaisuuden näkökulmasta. Sen jälkeen hän pohtii sitä, millainen merkitys näillä ulottuvuuksilla on mallin soveltamisessa Suomen oloihin. Erityisenä käsitteellisenä kiinnekohtana kirjoituksessa on kannatuskuntalaisuus eli sellainen vapaaehtoinen ”jäsenyys” johonkin muuhun kuin omaan asuinkuntaan, jonka myötä henkilö voi samalla tukea kyseistä kuntaa lahjoittamalla rahaa tai muita resursseja. Kyse on viime kädessä siis ajattelutavasta, jossa yhdistyvät harvaan asuttujen alueiden kuntien vapaaehtoinen tukeminen, monipaikkainen tai hajautunut kuntalaisuus sekä alusta, joka mahdollistaa kannatuskuntalaisuuden toteuttamisen. Viimeksi mainittuun liittyen käsittely sivuaa digitalisaatiota ja alustataloutta, joilla on tärkeä rooli Japanin kotiseutulahjoitusmallin toimeenpanossa.

Lue lisää Näkökulmia kotiseutulahjoitukseen: Kannatuskuntalaisuudesta resursseja maaseudun kehittämiseen

Miltä Suomi näyttää tänään? – Aluekehityksen suuret aallot

Muuttoliikkeen aallot ovat Suomessa olleet vuosikymmenten saatossa voimakkaita ja ne ovat heijastelleet nopeasti suurten yhteiskunnallisten projektien – teollisuus-Suomen, hyvinvointi-Suomen ja osaamis-Suomen rakentamista. Epälineaarisesta kehityksestä on opittava se, että jos näkee vuosikymmenten päähän ulottuvia ennusteita väestönkehityksestä ja muuttoliikkeestä, eivät luvut ole itseään ennustavia – niihin ei saa tuudittautua ja niiden kehitykseen voidaan vaikuttaa.

Lue lisää Miltä Suomi näyttää tänään? – Aluekehityksen suuret aallot