Miten hyvinvointialueet aikovat toteuttaa YK:n sosiaalisen kestävyyden tavoitteita – ja puolittaa Suomen lapsiköyhyyden?  

Suomi oli vuonna 2022 jälleen YK:n kestävän kehityksen raportin kärjessä Agenda2030-tavoitteiden toteutuksessa. Menestys monenkeskisellä kansainvälisellä foorumilla on tuonut Suomelle hyvää näkyvyyttä ja antanut meille selvästi eräänlaista “pehmeää valtaa.” Tosiasiassa Suomella on kuitenkin edelleen vaikeuksia kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa – niin koordinoinnin kuin institutionaalisten rakenteiden osalta. Erityinen ongelmamme on vakiintuneelle tasolle jäänyt lapsiköyhyys, johon ei ole helppoja ratkaisuja. 

Kuntien Agenda2030-tavoitteiden toteutusprosessi on perustunut vapaaehtoisuuteen ja edennyt varsin pienin askelin, kuntien keskittyessä lähinnä paikallisesti tärkeisiin tavoitteisiin ja niihin toimenpiteisiin, jotka ovat lakisääteisiä. Kuntatason yläpuolella taas valtioneuvostolla on ollut koordinointirooli muttei tarvittavia resursseja. Käytännössä vastuu on hajautunut eri ministeriöille, joiden joukosta ulkoministeriö on ottanut johdon siltä osin, kun Agenda2030-tavoitteet ovat liittyneet EU-kysymyksiin.  

Millainen tulee olemaan uusien hyvinvointialueiden rooli sosiaalisesti kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa? Tuoko uusi hallinnon taso mukanaan vastuun keskittämistä, vai hajautuuko se entisestään? Ja mitä tämä merkitsee lapsiköyhyyden kaltaisille hankalasti ratkaistaville ongelmille? 

Lapsiköyhyys on Suomessa viheliäinen ongelma 

Saimme hiljattain valmiiksi lapsiköyhyyteen liittyvä projektin¹ yhdessä ITLA:n kollegojen kanssa. Kestävän kehityksen tavoiteindikaattorin 1.2 mukaan maiden on vuoteen 2030 mennessä vähintään puolitettava niiden miesten, naisten ja lasten osuus, jotka elävät köyhyydessä millä tahansa kansallisesti määritellyllä köyhyyden ulottuvuudella. Suomen hallitus julkaisi 3.6.2022 lehdistötiedotteen, jonka mukaan Suomi on saavuttanut köyhyyden vähentämiseen liittyvät tavoitteensa, mutta tosiasiassa tällä viitattiin vain Agenda2030-tavoiteindikaattorin 1 otsikkotasoon “ei köyhyyttä”, mikä kuitenkin tarkoittaa vain absoluuttista, ei lapsiköyhyyttä. 

Käytimme vuosittain tarkistettavaa AROP(at-risk-of-poverty)-mittaria niihin alle 18-vuotiaisiin lapsiin, jotka asuvat kotitalouksissa, joiden tulot ovat alle 60 % mediaanituloista. Tuloksista näkyy, että lapsiköyhyys on pysynyt samalla 10 %:n tai ylemmällä tasolla viimeiset 30 vuotta.  

On epätodennäköistä, että lapsiköyhyys saataisiin Suomessa puolitettua vuoteen 2030 mennessä Agenda2030:n 1.2 -tavoitteen mukaisesti.  

Näkemyksemme mukaan lapsiköyhyyttä Suomessa voidaan pitää sitkeänä, jopa “viheliäisenä”, ongelmana. Se unohtuu ihan liian helposti puhuttaessa Suomesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. On kysyttävä, miten Suomella, globaalilla kestävän kehityksen johtajamaalla, voi edelleen olla käsissään tällainen ongelma , joka  nykyisin kohdistuu yhä enemmän tiettyihin väestöryhmiin kuten yksinhuoltaja- ja maahanmuuttajataustaisiin perheisiin.  

Mistä Suomen lapsiköyhyys johtuu? Näyttäisi siltä, että sitä selittää ennen kaikkea institutionaalinen ja organisatorinen monimutkaisuus, eivät niinkään eri aikojen poliittiset ideologiat. Tutkimusnäytön perusteella eri aikojen politiikkamuutokset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet lapsiköyhyyden tasoon. Sen sijaan sosiaaliturvajärjestelmämme toimintamalli, jossa etuuksia myönnetään vaihtelevasti ja tapauskohtaisesti, on iso lapsiköyhyyden taustatekijä – mutta vaikeasti muutettavissa.  

Vastikään julkaistussa Sosiaaliturvakomitean välimietinnössä² korostettiin sosiaaliturvauudistuksen tarvetta ja suositettiin etuuksien yhdenmukaistamista ja yhden maksun järjestelmään siirtymistä. Tämä varmasti vähentäisikin institutionaalista monimutkaisuutta. Lopulta toteutus kuitenkin ratkaisee onnistumisen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat kokemukset Yhdistyneiden kuningaskuntien yhden maksun Universal Credit:istä. 

Toistaiseksi ei ole juurikaan keskusteltu hyvinvointialueiden sosiaalisen kestävyyden tavoitteiden toteuttamisesta. Sote-uudistus voi entisestään lisätä toteutuksen hajanaisuutta. Sen lisäksi ongelmana on toimenpiteiden vapaaehtoisuus, mikä ei ole edistänyt tavoitteiden saavuttamista. Näiden seikkojen lisäksi lapsiperheköyhyyden kaltaisten sosiaalisen kestävyyden ongelmien ratkaisusta tekee erityisen vaikeaa se, että vastuu on levällään useilla organisaatioilla ja hallinnon tasoilla. Toisaalta myös paikalliset, edistyksellisetkin “kokeilut” ovat juridisista syistä hankalia.  

Agenda2030 17 kannustaa monisidosryhmäiseen alhaalta ylös – ja koko yhteiskunnan mukaan ottavaan tapaan toteuttaa kestävyystavoitteita, mutta tästä huolimatta tarvitaan enemmän selkeyttä mahdolliseen työnjakoon, päätöksiä yhteistyötavoista sekä sopimusta tavoitteista ja niiden seuraamisesta. Agenda2030-tavoitteiden kunnollinen toteutuminen – erityisesti sosiaalisen kestävyyden osalta – saattaa vaatia tuekseen myös “kovaa” keskushallinnon ohjausta. Jos hyvinvointialueille vain siirretään kuntien vapaaehtoisuuteen pohjautuva malli, on todennäköistä, että saadaan aikaan vain keskenään yhteensopimaton sekoitus suunnitelmia ja visioita ilman varteenotettavaa edistymistä kohti Agenda2030-tavoitteita.  

Kenties hyvinvointialueiden ohjauksessa voitaisiin hyödyntää kestävyystavoitteiden saavuttamiseen sidottuja kannusteita, suoritusperusteista rahoitusta tai tarkastuksia. On joka tapauksessa selvää, että vaaditaan mittava työ vastuiden selkeyttämisessä, yhteyksien uudelleenluomisessa ja vakiinnuttamisessa, ennen kuin uudet toimijat ovat valmiita jatkamaan Agenda2030-työtä. On tärkeää, että ne valjastetaan edistämään sosiaalisen kestävyyden tavoitteita ja myös valtavirtaistamaan ne osaksi Suomen Agenda2030-kokonaisuutta.  

See a longer English text with full subscripts.

 1 Smith C.J, Virtanen P, Hiilamo A and Ristikari T (tulossa 2023) ‘Framing child poverty in Finland as a ‘wicked problem’: Complexity, capacity and service integration in the context of multilevel governance’ In: Lippi A and Tsekos T.N. (eds) Policy, Design, Capacity and the Sustainable Development Goals Uncertain Environments and Wicked Problems. Emerald Publishing. 
2 Sosiaaliturvakomitean välimietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:26