Kahdeksan miljoonaa suomalaista ilmastokriisissä ja kestävyysmurroksessa  

Kahdeksan miljoonaa suomalaista -projektissa järjestetään työpajoja, joissa kuunnellaan sidosryhmien ajatuksia.

Tässä blogissa esittelen alustavia havaintoja hankkeemme kestävyyspotpurista pureksimalla tyypillisiä ilmastokriisiin, ympäristönmuutokseen, siirtolaisuuteen ja väestönkasvuun liittyviä väitteitä.  

Väite: Ilmastonmuutos voimistaa pakolaisuutta (epätosi)  

Alkuun on tehtävä terminologinen täsmennys: ilmastonmuutos ei ole YK:n pakolaissopimuksen mukainen peruste pakolaisuudelle, joten ilmastopakolainen on sekä juridisesti että merkityksellisesti harhaanjohtava käsite. 

Hallitsematon ja äkillinen muuttoliike nimetään herkästi Suomeen kohdistuvaksi ilmastonmuutoksen välilliseksi vaikutukseksi. Tutkimuskirjallisuus ei kuitenkaan yksiselitteisesti maalaa tällaista tulevaisuudenkuvaa. Vaikka ilmastonmuutos vaikuttaa muuttoliikkeisiin, se on harvoin ainoa tai tärkein syy siirtolaisuudelle. Ilmastonmuutos ei siis yksinään aja väestöä lähtemään kotoaan, vaan sillä on voimistava vaikutus perinteisille muuttoliikkeiden tekijöille, kuten taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten tai turvallisuuden heikkenemiselle.  

Ja koska ilmastonmuutoksen ja kansainvälisten muuttoliikkeiden välinen yhteys on monisyinen, ilmastokriisiin liittyvän siirtolaisuuden määrää on vaikea arvioida. Vaikka ilmaston- ja ympäristönmuutos voivat vaikuttaa ihmisten muuttopäätöksiin paikoissa, joissa se heikentää ratkaisevasti elinoloja tai elinkeinoja, suoraviivaisia johtopäätöksiä Suomeen tai Eurooppaan kohdistuvasta ilmastosiirtolaisuudesta ei pidä tehdä. 

Usein ajatellaan, että muuttoliike suuntautuu köyhistä maista rikkaisiin, mutta todellisuudessa maailmanlaajuisesti suurin osa muutosta tapahtuu sellaisten alueiden välillä, joissa elinolosuhteet ovat keskimäärin kohtuulliset. Lopulta ilmastosiirtolaisuuden muodostumiseen ja voimakkuuteen vaikuttaa, miten ilmastonmuutoksen hillinnässä globaalisti onnistutaan ja mitä muita sopeutumisen keinoja asukkaille tarjotaan. Oman lukunsa luovat toki ilmastojärjestelmän keikahduspisteet (kuten AMOC-merivirran pysähtyminen), joiden saavuttaminen muodostaisi vakavia seurauksia ekosysteemeille ja yhteiskunnille.  

Väite: Maahanmuutto kiihdyttää ilmastopäästöjä (ei tosi eikä epätosi)  

Väestönkasvu kasvattaa energian ja materiaalien kulutusta, mikä nykyisessä järjestelmässä aiheuttaa myös päästöjen kasvua. Se missä väestönkasvu tapahtuu, oli taustalla sitten syntyvyys tai maahanmuutto, vaikuttaa oleellisesti päästöjen kasvun voimakkuuteen. Asukaskohtaiset hiilidioksidipäästöt ovat liki kolme kertaa korkeammat suurimmissa nettomaahanmuuton maissa verrattuna lähtömaihin. Nykyistenkään skenaarioiden valossa Suomen on vaikeaa saavuttaa ilmastolakiin kirjattua hiilineutraaliustavoitetta. Maahanmuuton ja ilmastopäästöjen yhteyden mallintamiseen liittyy merkittäviä epävarmuuksia, mutta väkiluvun nopea ja merkittävä kasvu loisi uudenlaisia haasteita ilmastotavoitteille. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ilmastopolitiikalla voisi perustella kiristyvää maahanmuuttopolitiikkaa. Sen sijaan on tarpeen tunnistaa juurisyy: länsimaissa kulutus ei ole kestävällä tasolla. Pysyvästi kestävämmän yhteiskunnan rakentaminen edellyttää yksittäisten muutosten sijaan järjestelmätason murrosta. Tässä kokonaisuudessa muuttoliikkeet ovat niin kansallisessa kuin globaalissakin kontekstissa marginaalinen tekijä.  

Väite: Kaupunkien väestönkasvu haastaa kestävää kaupunkikehitystä (ei tosi eikä epätosi)  

Aluekehittämisen ammattilaisina pyrimme tietysti myös tarkastelemaan väestönkasvun alueellista ulottuvuutta. Eroavaisitko maahanmuuton ilmastovaikutukset riippuen siitä, kohdistuuko väestönkasvu yksinomaan kaupunkeihin vai alueellisesti tasaisemmin elvyttäen seutukaupunkeja?  

Kaupunkien väestönkasvu vahvistaisi edellytyksiä tehokkaan ja ilmastokestävän liikennejärjestelmän luomiselle, kun taas seutukaupungeissa se voisi elvyttää julkisten liikenneyhteyksien kysyntää todennäköisesti kuitenkin myös yksityisautoilua kasvattaen. Väestönkasvun tarpeisiin vastaaminen uudisrakentamisella muodostaa sijainnista riippumatta kielteisiä päästö-, jäte- ja luontovaikutuksia. Kaupungeissa voisi olla potentiaalia rakentamisen kiertotalousratkaisujen valtavirtaistumiselle ja innovaatioiden kehittymiselle. Kaupunkiseutujen väestönkasvu taas voisi muuttaa tyhjillään olevan rakennuskannan käyttöä.  

Nämä ovat kuitenkin ainoastaan hypoteettisia tulevaisuudenkuvia ja otoksia väestönkasvun kestävyysvaikutuksista eri ympäristöissä. Liikenteen ja rakentamisen ilmastovaikutusten ohella esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luontovaikutukset luovat erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia sekä tiivistyvän kaupungin että alueellisesti tasaisemmin jakaantuvan väestönkasvun skenaarioissa.

Oleellista on tunnistaa, että nyt tehtävät rakennettuun ympäristöön ja luonnonympäristöön kohdistuvat päätökset niin kaupungeissa kuin kaupunkiseuduilla luovat pitkiä ja luonteeltaan pysyviä rakenteita paitsi nykyisten, myös tulevaisuuden asukkaiden kestävän elämän edellytyksille.  

Väite: Maahanmuutolla on myönteisiä kestävyysvaikutuksia (tosi)  

Edellä pureksitut väitteet liittyvät muuttoliikkeiden, maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen monimutkaiseen vuorovaikutukseen. Lisäksi näemme tarpeelliseksi käsitellä aihetta laajemmassa kestävyyden kehikossa. Kestävyysmurrosta tukevan maahanmuuton tulisi kyetä vahvistamaan taloudellista tuottavuutta aloilla, jotka eivät kuormita ilmastoa tai ympäristöä, vaan luovat positiivisia vaikutuksia. Lisäksi kasvun tulisi edistää muun muassa sukupuolten välisen tasa-arvon sekä työntekijöiden, paikallisten asukkaiden ja haavoittuvien väestönryhmien hyvinvointia läpi arvoketjun. 

Kuulostaako utopialta? On totta, että monet rakenteelliset ja kulttuuriset tekijät hidastavat tai suorastaan estävät tällaisen kasvua ja kokonaisvaltaista kestävyyttä tukevan maahanmuuton. Ehkä oleellisempaa onkin kysyä, mitä vaihtoehtoisia talouden tulevaisuuden skenaarioita pystymme luomaan kasvun rinnalle.  

Kestävyyspiireissä valtavirtaistuvat visiot hyvästä elämästä, ekohyvinvointivaltiosta ja hyvinvointimurroksesta luovat kiinnostavia näkökulmia maahanmuuttoon ja väestönkasvuun. Muun muassa yhteisöllisyys, luottamus ja osallisuus ovat tällaisten kestävyysvisioiden peruspilareita, kun taas kulutus- ja minäkeskeisyys jäävät taakse.  

Kenties materiaalista kuluttamista moninaisemmilla identiteetin rakennusaineksilla voisi olla positiivisia kestävyysvaikutuksia.  Tätä vipuvartta voitaisiin hyödyntää esimerkiksi vahvistamalla maahanmuuttajien mahdollisuuksia osallistua kestävyysmurrokseen niin kaupunkidemokratian kuin konkreettisten kestävyystekojen tasoilla, sillä moninaisten äänten ja ruohonjuuritason kokemusten kuuleminen sekä aito vuorovaikutus voivat lisätä murroksellista toimintaa. 

Selvityksemme tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan loppuvuoden aikana, pysy kuulolla seuraamalla hankesivuja ja MDI:n somea!