Blogi: Kaupungin imu ei hellitä

Helsingin työssäkäyntialueella asui noin 800 000 ihmistä 45 vuotta sitten, kun aloitin kaupungintalon palveluksessa. Nyt tuolla samalla alueella on yli 1 400 000 asukasta. Kasvu on jatkunut yllättävän tasaisena vuosikymmenestä toiseen riippumatta talouden suhdanteista tai maan hallituksen poliittisista voimasuhteista.

Kaupunkitutkija Seppo Laakso on laskenut, että vuoteen 2050 mennessä Suomen seitsemän suurinta kaupunkiseutua kasvavat vielä noin miljoonalla asukkaalla. Tästä puolet kohdistuu Helsingin seudulle. MDI:n kokoama tulevaisuusklubi arvioi, että jo seuraavan 15 vuoden aikana on rakennettava puoli miljoonaa asuntoa, mikä on vähintään 100 miljardin euron investointi.

Mutta mikä kumma sinne kaupunkeihin vetää? Suomessa on jo nyt paljon asuntokantaa tyhjillään tai vajaakäytössä, miksi siis pitää rakentaa uusia?

Yleinen käsitys on, että muuttoliike kulkee työn perässä suuriin keskuksiin. Jos työpaikkoja saataisiin luotua muualle, muuttoliike suurkaupunkeihin tyrehtyisi. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Helsingin, Tampereen, Oulun ja Turun kasvu perustuu yllättävän suurelta osin luonnolliseen väestönkasvuun, eli syntyneiden enemmyyteen. Vaikka muuttoliike pysäytettäisiin, väestönkasvu jatkuisi. Toiseksi ulkomainen muuttoliike suuntautuu suuriin kaupunkeihin. 25 vuotta sitten Helsingin asukkaista yksi prosentti oli ulkomaalaisia. Nyt heitä tai ulkomaalaistaustaisia on jo yli 10 prosenttia. Tämä trendi näyttää jatkuvan. Kolmas tekijä on kotimainen muuttoliike, jonka valtavirta koostuu nuorista aikuisista. Tampere ja Helsinki ovat viiden viime vuoden aikana saaneet yhteensä noin 40 000 hengen muuttovoiton tässä ikäluokassa. Yhdeksän kymmenestä suomaisesta kunnasta kärsii nuorison muuttotappiota.

Tampere on tutkitusti Suomen suosituimpia asuinpaikkoja, ja se saa nuorison muuttovoittoa suhteessa enemmän kuin mikään muu paikkakunta. Mutta kaupungin työttömyysaste on 17 % eli paljon korkeampi kuin monilla muuttotappiopaikkakunnilla. Vaikuttaa siltä, ettei nuoriso muuta työn perässä, vaan mahdollisuuksien ja mielikuvien imussa. Kaupunkien elämysmaailma kiehtoo suurinta osaa ikäluokasta.

Väestönkasvu lisää työpaikkoja etenkin palvelusektorilla. Nuoret hankkivat koulutuksen ja osa heistä luo itse omat työpaikkansa. Tuottavuuden kasvu on suurissa kaupungeissa nopeampaa kuin muualla. Positiivinen elinvoiman kierre ylläpitää vetovoimaa ja tuo uutta väestönkasvua.

Kaiken tämän seurauksena kasvukeskuksissa on ankara asuntopula, mikä ilmenee asuntojen hintojen ja vuokien korkeutena. Varsinkin Helsingissä asuntotuotanto on pitkään ollut alimitoitettua. Pitäisi siis lähteä toteuttamaan tuota 100 miljardin urakkaa.

MDI:n tulevaisuusklubin raportti ”Onko maallamme malttia kaupungistua?” sisältää tiekartan, jossa on kymmenen toimenpide-ehdotusta. Valtion on investoitava liikenteen infrastruktuuriin ja liikkumispalvelujen edistämiseen sekä virtaviivaistettava kaavoitusta hidastavia säännöksiä. Kaupunkien pitää vastaavasti sitoutua kaavoittamaan hyvien joukkoliikenteen solmukohtiin. Yksityinen rahoitus seuraa näitä investointeja, tuloksena on asuntotuotannon lisäys, asuntomarkkinoiden vakaus ja väestön liikkuvuuden lisääntyminen. Onnellisempi Suomi.

Onko maallamme malttia kaupungistua? – tutustu raporttiin tästä.