Blogi: Yksin vai yhdessä? Elinvoimapolitiikan kuuma kysymys

”Kaupunki oman onnensa seppänä”. Viisi vuotta sitten Kuntaliitolle kirjoittamani kirjasen otsikko kuvastaa tuolloista käännettä ulkoistetusta elinkeinotoimesta kohti kunnan omaa elinvoimapolitiikkaa. Raportti oli osa Elinvoiman eväät -kokonaisuutta, jossa selvitettiin kuntien elinkeinopolitiikan organisointia muuttuvassa toimintaympäristössä.

Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. Elinvoimalautakuntia on perustettu ja elinvoimajohtajia palkattu. Kuntien yhteisiä elinkeinoyhtiöitä on karsittu ja lakkautettu. Kunnat ovat ottaneet vastuuta omasta tulevaisuudestaan ja keskittyneet asioihin, joihin itse oikeasti voivat vaikuttaa.

Muutoksen taustalla on Nokian romahduksen jälkeinen innovaatiokrapula. Kansallinen osaamiskeskusohjelma lopetettiin ja yliopistokaupunkien teknologiakeskusyhtiöt lakkautettiin. Usko kehitysyhtiöiden hanketehtailuun hiipui. Kaupungin rooli yritystoiminnan edistäjänä arvioitiin uudelleen. Olin itse mukana, kun Helsinki omaksui kysyntävetoisen elinkeinopolitiikan mallin, joka korostaa paikallisten palveluyritysten työllistävää merkitystä. Tapahtumat ja matkailu nostettiin kaupunkistrategian kärkeen otsikolla ”Hauska kaupunki”. Kaupunkilaiset itse ryhtyivät elinvoiman tekijöiksi, kaupunki mahdollistajaksi ja sallijaksi.

Oulu näytti jälleen kerran mallia perustamalla BusinessOulu-liikelaitoksen kuntaorganisaation sisälle. Jyväskylän seudulla luovuttiin viime vuonna Jykesistä ja vastaavasti vahvistettiin kaupungin omaa elinkeinoyksikköä. Kehitysyhtiöitä on virtaviivaistettu ja niiden seudullisesta omistuspohjasta luovuttu. Esimerkiksi Hämeenlinnassa, Mikkelissä ja Seinäjoella kaupunki omistaa elinkeinoyhtiönsä käytännössä yksin ja kokonaan.

On siis edetty oppikirjan mukaan. Mutta onko tämä kuntien itse tekeminen mennyt jo överiksi? Onko todellakin viisasta, että saman talousalueen kunnat hoitavat elinvoimapolitiikkansa kukin yksin? Työssäkäyntialueet ovat kaiken aikaa laajentuneet. Ihmisten kannalta on aivan toisarvoista, sijaitseeko työpaikka oman vai naapurikunnan alueella. Kuntapäättäjien tuntuu olevan joskus vaikea tunnustaa, että kaupunkiseudun työpaikat ovat yhteiset. Kuntien keskinäinen kilpailu kuluttaa arvokkaita resursseja hukkaan.

Tämä oli keskeinen lähtökohta kun Päijät-Hämeen kunnat alkuvuonna 2018 selvittivät, miten elinkeinotoimi kannattaa tulevaisuudessa järjestää. Alueella on viime vuosina toteutettu yhteistä elinkeinopolitiikkaa epämuodikkaasti kahden yhteisen yhtiön voimin. Matkailuyhtiössä ovat olleet mukana lähes kaikki alueen kunnat, elinkeinoyhtiö Ladecissa Lahden lisäksi Hollola ja Orimattila.

Sain olla MDI:n tiimin mukana selvitystyössä, jossa maakunnan kuntapäättäjät pohtivat kiitettävän syvällisesti sekä yhdessä että erikseen erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Päällimmäisenä pöydällä oli siirtyminen muodin mukaiseen kuntakohtaiseen malliin. Hieman yllättäen keskusteluissa päädyttiin voimien kokoamiseen. Miksi näin?

Ensinnäkin Päijät-Hämeessä nähdään, että kansainvälisessä matkailussa on valtava kasvumahdollisuus, joka voidaan hyödyntää iskukykyisen yhteisen myyntiyhtiön avulla. Talviurheilukaupunkina Lahti on maailmalla tunnettu brändi, jonka potentiaali on muutettavissa matkailun kasvuksi. Tästä voi hyötyä koko maakunta, joten kakkien kuntien kannattaa olla mukana.

Toiseksi Lahden seudulla on sijaintinsa vuoksi mahdollisuus houkutella alueelleen yrityksiä metropolialueelta. Tämä investointien houkuttelu on sekin luonteeltaan myyntityötä, joka vaatii huippuosaamista ja kannattaa näin ollen keskittää. Lisäksi yritysten neuvontapalvelut on tehokkainta hoitaa yhteisesti. On myös tarvetta kaupunkiseudun yhteisille strategisille kehityshankkeille ja yhteinen elinkeinoyhtiö on näille oivallinen alusta.

Päijät-Häme kulkee siis näissä asioissa vastavirtaan. Mutta saattaa osoittautua, että Lahden kaupunkiseutu onkin 20-luvun edelläkävijä ja suunnannäyttäjä alueen kuntien voimien kokoamisessa.

Tiivis elinkeinopolitiikan yhteistyö ei korvaa kuntien perustehtävää oman alueensa elinvoiman edistäjänä vaan täydentää sitä. Uusien asukkaiden houkuttelu jää kuntien vastuulle jatkossakin. Ja viime kädessähän nuoret naiset asuinpaikan valinnoillaan ratkaisevat paikkakunnan menestyksen.