Blogi: Vyöhykkeet suunnittelupöydiltä sopimuspapereihin – strategiasta toimintaan?

Satu-Tolonen-1200px

Kasvuvyöhykkeiden kehittämisestä on monien muiden aluekehittämisen sumeiden termien ohella puhuttu jo parin vuosikymmenen ajan. Termin aktiivisesta käytöstä huolimatta selkeä määrittely siitä, mitkä alueet muodostavat kasvukäytäviä, puuttuu. Keskeinen kysymys onkin, miten kasvukäytävät näkyvät toiminnallisuudesta kertovissa työssäkäynti-, asiointi- ja liikkumistilastoissa ja kuinka aktiivista vuorovaikutuksen on oltava, jotta kyse on yhtenäisestä toiminnallisesta kasvukäytävästä? Toisaalta, miten kasvukäytävät ilmenevät kaupunkien yhteisinä kehittämistoimina tai strategiapuheissa?

Muun muassa nämä kysymykset pohdituttavat MDIn ja Syken Toiminnalliset alueet ja kasvukäytävät Suomessa selvityshankkeessa (ToKaSu). Sykessä puurretaan paraikaa toiminnallisten alueiden määrittelyn parissa. Analyysit altistetaan viimeistään syksyllä laajan yleisön kommentoivaksi karttapalvelun kautta. MDI puolestaan on mm. käynnistänyt strategiakytkösten selvittämisen haastattelujen ja kyselyn avulla sekä kartoittanut kansainvälisiä käytäntöjä.

Selvityshankkeen taustalla on valtion lisääntynyt kiinnostus kasvukäytävien kehittämistä kohtaan ja tarve saada tietopohjaa kehittämisen tueksi. Kiinnostus näkyy mm. siinä, että aikaisemmin kaupunkien ja valtion välistä sopimusmenettelyä laajennettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa koskemaan myös toiminnallisia kasvuvyöhykkeitä. Vastaava innokkuus käytäväkehittämiseen näkyy myös kaupunkiseuduilla, sillä strategiatarkastelun tulokset kertovat, ettei kaupunkien into yhteistyöhön ja käytäväkehittämiseen ole laantunut. Strategiapuheissa kun vilisee lukuisia käytäviä eri puolilla maata ja MDIn kyselyssä kunnanvaltuutetuille ja kuntien johtaville virkamiehelle vyöhykkeiden kehittäminen nähtiin yhtä tärkeänä kuin maakunnallinen kehittäminen. Käytännön kehittämistoimien suhteen kuva on kuitenkin karumpi – puheet eivät aina ole konkretisoituneet merkittäviksi yhteisiksi hankkeiksi.

Kuinka kasvukäytävien kasvua ja kehittämistä sitten voitaisiin parhaiten tukea? Tätä kysymystä pohditaan aktiivisesti selvitystä tehtäessä, mutta muutama ajatus on jo nyt helppo lausua. Ensinnäkin kasvusopimusmenettelyn laajentaminen käytäväkehittämiseen on lähtökohtaisesti positiivista ja luo kehittämiselle uskottavuutta. Mahdollisuudet suunnittelupöydiltä käytäntöön siirtymiseen ovat siis aiempaa paremmat. Eritoten useampien ehdokkaiden joukosta menettelyyn valituilla Helsingistä Hämeenlinnan ja Tampereen kautta Seinäjoelle ulottuvalla Suomen kasvukäytävällä sekä itä-länsi suuntaisesti Etelä-Suomen halkaisevalla Pohjoisella kasvuvyöhykkeellä onkin nyt näytön paikka, sillä näiden panostusten onnistuminen kertoo kannattaako menettelyä jatkaa tulevaisuudessa. Toiseksi proaktiivisten keinojen lisäksi on vältettävä yhteistyön esteiden luomista: hallinnolliset rajat voivat hankaloittaa toiminnallisuuteen perustuvaa käytäväkehittämistä, ja tämä näkökulma on hyvä muistaa erityisesti maakuntauudistusta tehtäessä. Kolmanneksi ei tule unohtaa yrityksiä, joiden kautta kasvu syntyy. Parhaimmillaan tämä voisi tarkoittaa yritysten saamista mukaan kasvusopimusmenettelyihin aktiivisina kumppaneina. Pienempänä, ja jo suunnitelmissa olevana toimena, on selvittää yritysten sijoittumispreferenssit ja pohtia tätä kautta kuinka kasvuvyöhykkeiden kehittämisellä voidaan näihin tarpeisiin vastata. Jo selvittämättäkin on kuitenkin selvää, että yksi ratkaiseva tekijöistä on saavutettavuus. Etäisyyshaaste on edelleen olemassa digitalisaatiosta huolimatta. Neljänneksi huomioksi siis nousee tulevaisuuden liikkumistapojen muutokset ja ilmastopolitiikan vaatimukset huomioivan saavutettavuuden tukeminen kasvukäytävillä.

Satu Tolonen

ToKaSu-hanke jatkuu helmikuuhun 2017 saakka. Seuraavan kerran tuloksia voit kuulla Porissa SuomiAreenassa pe 15.7. klo 10.15.