Blogi: Ukrainan sota ja aluekehitys

Poikkeukselliset ajat näkyvät myös aluekehityksessä. Koronapandemian osalta esimerkiksi muuttoliikkeessä nähtiin kiinnostavia ja poikkeuksellisia ilmiöitä. Pääkaupunkiseudun pitkäkestoinen vetovoima maansisäisessä muuttoliikkeessä taittui ja monet uudet kunnat ja kaupungit kipusivat muuttovoiton puolelle. Pandemia-ajan muuttoliike toi moniin kuntiin ihmisten lisäksi uutta uskoa alueen elinvoimaisuuteen. Tässä onkin tärkeä pointti: Globaalit kriisit kohtelevat eri alueita eri tavoin. Mahdollisuuksia sulkeutuu ja avautuu.

Sodan moninaiset talousvaikutukset

Ukrainan sodan aluekehitysvaikutukset ovat moninaiset. Päällimmäisenä keskustelussa ovat olleet aluetaloudelliset vaikutukset. Suorat vaikutukset liittyvät esimerkiksi Venäjän kanssa käytävään vienti- ja tuontikauppaan, logistiikkaan, matkailuun ja kausityövoimaan. Nämäkin vaikutukset koskettavat Suomen eri osia eri tavoin. Ihmisten liikkuvuuteen liittyvät haasteet ovat luonnollisesti suurimpia Itä-Suomessa ja erityisesti rajaseudulla.

Suorat vaikutukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Sodalla on monia epäsuoria aluetaloudellisia vaikutuksia alkaen suorien vaikutusten taloudellisista kerrannaisvaikutuksista. Jokainen saamatta jäänyt vientieuro tarkoittaa aluetaloudellisesti euroa suurempaa menetystä. Vielä suurempia vaikutuksia aiheutuu kuitenkin esimerkiksi käynnistä olevasta energiakriisistä, joka näyttää edelleen talvea kohti syvenevän.  

Ukrainan sota on edelleen jatkanut pandemian aikana alkanutta raaka-aineiden, välituotteiden, tuotantotarvikkeiden ja komponenttien saatavuushaasteita tavoilla, joita on osin aika vaikea ymmärtää. Yhtä kaikki, kaikki nämä vaikutukset ovat alleviivanneet sitä, kuinka monin tavoin luonteiltaan erilaiset taloudetkin ovat lopulta kietoutuneet yhteen. Esimerkiksi raakapuun tuonnin loppuminen Venäjältä on osaltaan saanut kotimaisen puun liikkeelle ja nostanut sitä kautta myös hintoja. Kyse ei tietysti ole vain puuraaka-aineesta, vaan koko ketjusta metsästä valmiiksi tuotteiksi. Tämä lisäraha kanavoituu aluetalouteen, mutta saattaa samalla heikentää raakapuuta jalostavien yritysten kustannuskilpailukykyä. Kaiken tämän lisäksi.

Kaikki edellä kuvatut aluetaloudelliset ja -kehitykselliset vaikutukset ovat luonteeltaan akuutteja ja niiden rakenteellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Koko kansantaloutta luonnehtii kasvanut epävarmuus ja pessimismi, jotka ovat omiaan vähentämään niin kulutusta kuin investointejakin. Itse Ukrainan sotaan liittyy myös muita pitkän aikavälin vaikutuksia. Epäselvää on, miten sodan pitkän aikavälin vaikutukset Venäjän talouden rakenteeseen heijastuvat Suomeen. Auki on monia muitakin kysymyksiä: Millä edellytyksillä ja aikataululla taloussuhteiden on ylipäätään mahdollista palautua? Kuinka erittäin epäluotettavaksi osoittautunut itänaapuri vaikuttaa Suomeen ja erityisesti itäiseen Suomeen liitettäviin riskiarvioihin? Missä määrin NATO-jäsenyys voi hälventää tuollaisia investointi- ja talousympäristöön vaikuttavia huolia?

Aluekehitys ja -kehittäminen ovat muutakin kuin taloutta

Aluekehitys ja -kehittäminen ovat muutakin kuin taloutta. Moninaiset ja monitasoiset yhteiskunnalliset vuorovaikutussuhteet ja kanssakäyminen vaikuttavat aluekehityksen dynamiikkaan, eniten luonnollisesti itäisessä Suomessa. Virallisen raja-alueyhteistyön kautta on saatu aikaan monenlaista kehitystä esimerkiksi ympäristöasioissa sekä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin saralla. Myöskään kansalaisjärjestöyhteistyötä ei voida pitää isossa kuvassa vähäpätöisenä. Näitä samoja teemoja on edistetty myös ”epävirallisen”, eli toisin sanoen puhtaasti toimijoiden omista intresseistä motivoituvan yhteistyön kautta. Monissa asioissa olisi voitu varmasti edetä nopeamminkin, mutta kansainvälinen yhteistyö mihinkään suuntaan ei aina ole helppoa. Tässä tilanteessa lähes kaikki nämä prosessit ovat jäissä. Ja hyvästä syystä.

Vielä ihan oma kysymyksensä on se arjen monensuuntainen vuorovaikutus, jota erityisesti rajan pinnassa on harjoitettu. Siinä sekoittuvat erilaiset yksityiset ja julkiset intressit tavoilla, joissa mustan ja valkoisen sijasta vallitsevat harmaan eri sävyt. Kuten viisumikeskustelu on osoittautunut, monessa asiassa palaudutaan siihen kysymykseen, kenen sota Venäjän käymä sota Ukrainassa lopulta on. Ketkä Venäjällä ovat vastuussa siitä ja kuinka tavallisiin venäläisiin pitäisi suhtautua? Kuinka pitäisi suhtautua esimerkiksi venäläisiin nuoriin, jotka hakeutuvat vaikkapa lukio- tai ammattiopintoihin Suomeen? Julkisuudessa on ollut esimerkkejä itäisen Suomen oppilaitoksista, jotka ovat venäläisten opiskelijoiden varassa pystyneet jatkamaan toimintaansa ja tarjoamaan opiskelumahdollisuuden suomalaisille nuorille. Tästä juontuu vielä pitkäjänteisempi kysymys siitä, millaisia henkisiä vaikutuksia tällä kriisillä on meille kaikille. Kuinka hahmotamme jatkossa Venäjään liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia? Onko itänaapurimme meille edelleen sekä uhka että mahdollisuus, vai pelkkä uhka?

Paketti Itä-Suomen aluekehityksen tueksi

Aluekehitysvaikutusten eri ulottuvuudet kohdistuvat koko Suomeen, mutta erilaisina pitoisuuksina sen eri osiin. On selvää, että esimerkiksi matkailun ja logistiikan sekä arjen vuorovaikutuksen osalta itäinen Suomi on ottanut vastaan kovimman iskun. Se on huomioitu hallinnon ja politiikan piirissä. Huomiotta ei kuitenkaan voi jättää myöskään niitä monia Länsi-Suomen vientiteollisuuden kohdistuneita vaikutuksia, joita kriisi on aiheuttanut. Kyse on koko Suomen asiasta.

Valtio ryhtyikin erityisiin toimiin helpottaakseen Ukrainan sodan vaikutuksia itäiseen Suomeen. Työtä tehtiin pikavauhtia, sillä aihepiiriä työstänyt valtiosihteerityöryhmä asetettiin kesäkuun alussa ja tähtäin oli syksyn budjettiriihi. Sen tehtävänä oli arvioida sodan vaikutuksia keskeisiin logistiikka- ja arvoketjuihin ja elinkeinosektoreihin itäisen Suomen ohella koko maassa. Tältä pohjalta se muodosti näkemyksen toimenpiteistä, joilla itäisen Suomen elinvoimaa voidaan parantaa niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Oleellinen osa valtiosihteerityöryhmän työskentelyä oli sidosryhmien näkemysten kokoaminen ja analysointi. Lausunnoilla pyrittiin luomaa kuvaa sodan aiheuttamista muutoksista toimintaympäristössä, tunnistamaan itäisen Suomen uusia elinvoiman lähteitä sekä löytämään uusia vaikuttavia ratkaisuja elinvoiman lisäämiseksi. Lausuntopalvelun kautta valtiosihteerityöryhmän käyttöön kanavoitui yhteensä 55 keskenään aika erilaista lausuntoa. Suurin osa lausunnoista edusti aika tyypillistä ”edunvalvontapuhetta” heijastaen kunkin lausunnonantajan ajankohtaisia intressejä. Joukossa oli toki myös erinomaisia analyysejä sodan vaikutuksista ja mahdollisista toimista, joilla tilannetta voitaisiin lieventää. Huomionarvoista kuitenkin on, että alueellisten sidosryhmien lausunnoissa ei ollut juurikaan kansallista näkökulmaa, mikä kertoo analyyttisyyden sijasta tiukoista edunvalvonnallisista lähtökohdista. Se on luonnollista, mutta olisin odottanut erityisesti parhaiten informoiduilta sidosryhmiltä enemmän.

Valtiosihteerityöryhmän työn tulokset näkyivät valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä. Itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi leivottiin 56 miljoonan euron paketti, joka keskittyy saavutettavuuteen, matkailuun, osaamisen kehittämiseen, aluekehitykseen sekä energiaomavaraisuuteen ja vihreään siirtymään. Karjalan radan parantamishanke on suurin yksittäinen investointikohde. Tunnistetut osa-alueet ovat sidosryhmien toiveiden mukaisia, eli siinä mielessä tiukassa aikataulussa toteutetulla osallistamisprosessilla näyttää olleen merkitystä. Voi kuitenkin arvioida, että toimenpiteet jäivät verrattain pistemäisiksi ja niiden keskinäinen synergia verrattain vähäiseksi.

Yhtenäisyyttä on varjeltava

Itäisen Suomen tukipaketti on saanut myönteisen vastaanoton Itä-Suomessa: monia pitkään listalla olleita edunvalvontakohteita saadaan liikkeelle. Toisaalta Länsi-Suomesta on kuulunut aika kriittisiäkin äänenpainoja ja vaatimuksia siirtää julkisten panostusten painopiste Länsi-Suomeen. Nämä vaatimukset ovat ymmärrettäviä, sillä Ukrainan sota on aluekehittämisen näkökulmasta koko Suomen haaste. Tästä näkökulmasta on syytä korostaa erikseen myös sitä, ettei Ukrainaan sotaan liittyvillä toimilla pitäisi ainakaan lisätä aluekehitykseen vaikuttavien rakenteellisten tekijöiden epätasapainoa. Voi esimerkiksi kysyä, kuinka perusteltua on lisätä itäisen Suomen yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelupaikkoja tilanteessa, jossa suurimmat korkeakoulujen opiskelupaikkavajaukset suhteessa nuoriin ikäluokkiin ovat läntisessä ja eteläisessä Suomessa.  

Yhtä kaikki, tässä kriisitilanteessa olisi syytä kaikin keinoin varjella kansallista yhtenäisyyttä ja yksituumaisuutta. Tätä voi tehdä myös aluekehittämisen kontekstissa. Olisikin ollut perusteltua, että Ukrainan sotaan liittyvien aluekehittämisen erityistoimenpiteiden fokus olisi ollut vahvemmin koko maata palvelevien fyysisten ja toiminnallisten yhteyksien kehittämisessä. Vaikuttavuuden näkökulmasta olisi voinut toivoa vielä vahvempia temaattisia paketteja. Tämäkin tilaisuus olisi voitu käyttää esimerkiksi kotimaisen biotalouden ja vihreän siirtymän vielä vahvempaan edistämiseen, missä on kyse suurelta osin myös omavaraisuuden ja siten myös huoltovarmuuden lisäämisestä. Isoja yhteisiä kysymyksiä nekin.

Tiedote: Itäisen Suomen elinvoimaa vahvistetaan panostamalla raideliikenteeseen ja osaamisen kehittämiseen