Parhaillaan meneillään olevan julkissektorin johtamisen kolmannen kehittämisaallon, eli uuden julkisen hallinnan
(npg) keskiössä on eri toimijoiden välinen vuorovaikutteinen ja verkostomainen toimintatapa. Sen sijaan, että julkinen
hallinto toimisi kasvottomana ja byrokraattisena koneistona, voidaan sen rooli nähdä pikemminkin avoimena ja
keskustelevana organisaationa, joka pyrkii yhteistoimintaan eri toimijoiden, kuten yritysten, asiakkaiden ja
järjestöjen kanssa. Keskeinen elementti tässä vuorovaikutteisuutta painottavassa toimintatavassa on sidosryhmien
osallistaminen.
Osallistamista painotetaan nykyään osana lähes kaikkia julkisen sektorin kehittämistoimenpiteitä. Enää ei
todennäköisesti löydy yhtäkään kunta- tai maakuntastrategiaa, jossa ei olisi painotettu esimerkiksi asukkaiden
osallistamista ja osallisuuden eri mekanismien edistämistä. Osallistamista riivaa kuitenkin yksi demokratialle
leimallinen ongelma – kansalaisia voi olla melko vaikea tavoittaa kiireisen arjen keskellä ja saada osallistumaan
esimeriksi maaseutu- tai kaupunkikehittämistä koskeviin hankkeisiin. Lähestulkoon mahdottomaksi tämä käy, mikäli
kansalaiset kokevat, ettei heidän osallistumisellaan ole vaikutusta.
Yksi osallistamisen muoto, joka antaa osallistujille konkreettisen lopputuloksen ja jäljen on osallistava budjetointi.
Sillä voidaan nähdä olevan kansalaisille suora intressiyhteys, sillä esimerkiksi kuntaorganisaatioissa liikkuu
kansalaisten rahaa, joka on kerätty joko suoraan veroina, tai jaetaan valtionhallinnon kautta yhteisöveron jakona tai
valtionosuuksina. Loppupeleissä kuntien vastuullisuus, uskottavuus ja luotettavuus kulminoituu näiden varojen hyvään
hoitoon. Yksi osoitus budjetoinnin demokraattisuudesta on sinällään jo vaaleilla valitut kunnallisvaltuustot, joiden
tehtävänä on hyväksyä kuntien seuraavan vuoden talousarviot. Osallistava budjetointi vie kuitenkin tämän ajatuksen
hieman pidemmälle. Osallistavan budjetoinnin järjestämistapoja on useita, mutta pääpiirteittäin sen voidaan katsoa
tarkoittavan sitä, että esimerkiksi tietyn kaupungin asukkaat saavat ideoida omaa aluettaan koskevia
kehitysehdotuksia, ja näistä eniten ääniä saaneille ehdotuksille myönnetään rahoitus kaupungin budjetista.
Kansainvälisellä tasolla vertailtuna tullaan nopeasti johtopäätökseen siitä, että Suomessa ollaan vielä aika pitkälti
lapsenkengissä, kun puhutaan osallistavasta budjetoinnista. Näin on todennut muun muassa Kuntaliitto viime vuonna
julkaisemansa osallistavan budjetoinnin oppaan saatesanoina. Kokeiluja ja pilotointeja toki löytyy, mutta laajempaan
käyttöön osallistava budjetointi ei ole vielä päässyt. Vertailun vuoksi esimerkiksi Brasiliassa sijaitsevan Porto Alegren
kaupungissa osallistuu vuosittain jopa 50 000 henkilöä päättämään siitä, kuinka 20 % kaupungin budjetista käytetään
tulevana vuonna. Verkosta löytyy jopa erään World Bank Groupin asiantuntijan laatima kartta, johon on koottu
alueita, joissa osallistavaa budjetointia sovelletaan. Kartasta ilmenee, että pääpaino on toistaiseksi liberaaleissa
markkinatalouksissa.
Jostain täytyy kuitenkin aloittaa. Olisikin sopivaa, että osallistavan budjetin soveltaminen aloitettaisiin hieman
pehmeämmistä lohkoista kuten vaikkapa kunnan liikunta- ja kulttuuripalveluiden muotoilun kautta. Hyväksi
todettujen käytäntöjen löytymisen myötä osallistamista voisi viedä eteenpäin hieman ”kovempiin” lohkoihin, kuten
vaikkapa alueiden käytön suunnitteluun ja elinkeinopolitiikkaan. Eräs mielenkiintoinen kotimainen esimerkki onkin
Helsingin kaupunginvaltuuston päätös jakaa loppuvuodesta 4,4 milj. eur kaupunkilaisten käyttöön osallistavan
budjetoinnin muodossa.
Barberan ym. (2016) tutkimuksiin pohjautuvat vinkit osallistavassa budjetoinnissa onnistumiseen:
1. Tärkeää on, että vastataan kansalaisten tarpeisiin ja eri ihmisryhmien äänien kuuluvuuteen
osallistumisprosessissa (Responsiveness and Representation)
2. Pyritään kommunikoimaan kansalaisten kanssa ja saada heidät sitoutumaan mukaan prosessiin. Kansalaisten
kanssa kommunikoinnin tulisi yhteisissä hankkeissa olla interaktiivista tietojen vaihtoa ja halua ottaa aidosti
huomioon vertikaalisesti alhaalta ylöspäin nousevat ideat. Vuorovaikutteisuuden ei tulisi perustua
ajatukselle, että osallistamista harjoitetaan vain muodon vuoksi (Inclusiveness and Interaction)
Jere Talvitie