Blogi: Osallistava budjetointi aluekehittämisessä – ratkaisu kansalaisten osallistamisen perustavanlaatuisimpaan ongelmaan

Parhaillaan meneillään olevan julkissektorin johtamisen kolmannen kehittämisaallon, eli uuden julkisen hallinnan (NPG) keskiössä on eri toimijoiden välinen vuorovaikutteinen ja verkostomainen toimintatapa. Sen sijaan, että julkinen hallinto toimisi kasvottomana ja byrokraattisena koneistona, voidaan sen rooli nähdä pikemminkin avoimena ja keskustelevana organisaationa, joka pyrkii yhteistoimintaan eri toimijoiden, kuten yritysten, asiakkaiden ja järjestöjen kanssa. Keskeinen elementti tässä vuorovaikutteisuutta painottavassa toimintatavassa on sidosryhmien osallistaminen.

Osallistamista painotetaan nykyään osana lähes kaikkia julkisen sektorin kehittämistoimenpiteitä. Enää ei
todennäköisesti löydy yhtäkään kunta- tai maakuntastrategiaa, jossa ei olisi painotettu esimerkiksi asukkaiden osallistamista ja osallisuuden eri mekanismien edistämistä. Osallistamista riivaa kuitenkin yksi demokratialle leimallinen ongelma – kansalaisia voi olla melko vaikea tavoittaa kiireisen arjen keskellä ja saada osallistumaan esimeriksi maaseutu- tai kaupunkikehittämistä koskeviin hankkeisiin. Lähestulkoon mahdottomaksi tämä käy, mikäli kansalaiset kokevat, ettei heidän osallistumisellaan ole vaikutusta.

Yksi osallistamisen muoto, joka antaa osallistujille konkreettisen lopputuloksen ja jäljen on osallistava budjetointi. Sillä voidaan nähdä olevan kansalaisille suora intressiyhteys, sillä esimerkiksi kuntaorganisaatioissa liikkuu kansalaisten rahaa, joka on kerätty joko suoraan veroina, tai jaetaan valtionhallinnon kautta yhteisöveron jakona tai valtionosuuksina. Loppupeleissä kuntien vastuullisuus, uskottavuus ja luotettavuus kulminoituu näiden varojen hyvään hoitoon. Yksi osoitus budjetoinnin demokraattisuudesta on sinällään jo vaaleilla valitut kunnallisvaltuustot, joiden tehtävänä on hyväksyä kuntien seuraavan vuoden talousarviot. Osallistava budjetointi vie kuitenkin tämän ajatuksen hieman pidemmälle. Osallistavan budjetoinnin järjestämistapoja on useita, mutta pääpiirteittäin sen voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että esimerkiksi tietyn kaupungin asukkaat saavat ideoida omaa aluettaan koskevia kehitysehdotuksia, ja näistä eniten ääniä saaneille ehdotuksille myönnetään rahoitus kaupungin budjetista.

Kansainvälisellä tasolla vertailtuna tullaan nopeasti johtopäätökseen siitä, että Suomessa ollaan vielä aika pitkälti lapsenkengissä, kun puhutaan osallistavasta budjetoinnista. Näin on todennut muun muassa Kuntaliitto viime vuonna julkaisemansa osallistavan budjetoinnin oppaan saatesanoina. Kokeiluja ja pilotointeja toki löytyy, mutta laajempaan käyttöön osallistava budjetointi ei ole vielä päässyt. Vertailun vuoksi esimerkiksi Brasiliassa sijaitsevan Porto Alegren kaupungissa osallistuu vuosittain jopa 50 000 henkilöä päättämään siitä, kuinka 20 % kaupungin budjetista käytetään tulevana vuonna. Verkosta löytyy jopa erään World Bank Groupin asiantuntijan laatima kartta, johon on koottu alueita, joissa osallistavaa budjetointia sovelletaan. Kartasta ilmenee, että pääpaino on toistaiseksi liberaaleissa markkinatalouksissa.

Jostain täytyy kuitenkin aloittaa. Olisikin sopivaa, että osallistavan budjetin soveltaminen aloitettaisiin hieman pehmeämmistä lohkoista kuten vaikkapa kunnan liikunta- ja kulttuuripalveluiden muotoilun kautta. Hyväksi todettujen käytäntöjen löytymisen myötä osallistamista voisi viedä eteenpäin hieman ”kovempiin” lohkoihin, kuten vaikkapa alueiden käytön suunnitteluun ja elinkeinopolitiikkaan. Eräs mielenkiintoinen kotimainen esimerkki onkin Helsingin kaupunginvaltuuston päätös jakaa loppuvuodesta 4,4 milj. eur kaupunkilaisten käyttöön osallistavan budjetoinnin muodossa.

Barberan ym. (2016) tutkimuksiin pohjautuvat vinkit osallistavassa budjetoinnissa onnistumiseen:

1. Tärkeää on, että vastataan kansalaisten tarpeisiin ja eri ihmisryhmien äänien kuuluvuuteen
osallistumisprosessissa (Responsiveness and Representation)
2. Pyritään kommunikoimaan kansalaisten kanssa ja saada heidät sitoutumaan mukaan prosessiin. Kansalaisten
kanssa kommunikoinnin tulisi yhteisissä hankkeissa olla interaktiivista tietojen vaihtoa ja halua ottaa aidosti
huomioon vertikaalisesti alhaalta ylöspäin nousevat ideat. Vuorovaikutteisuuden ei tulisi perustua
ajatukselle, että osallistamista harjoitetaan vain muodon vuoksi (Inclusiveness and Interaction)

Kysy lisää

Blogi: Naisten tietotyö maaseudulla – utopiaa, unelmaa vai toteutumatonta potentiaalia?

Etätyön ja paikkariippumattoman työn yleistymisen myötä odotukset tietotyön yleistymisestä maaseudulla ovat myös kasvaneet. Hypoteesinä on ollut se, että jos tietotyötä voi tehdä mistä tahansa, ihmiset siirtyvät maaseudulle.

Käytännössä tämä hypoteesi ei kuitenkaan ole toteutunut, ainakaan vielä. Vaikka korona-aika onkin muuttanut maan sisäistä muuttoliikettä, kaikki kunnat ja maaseudut eivät ole tästä hyötyneet yhtäläisesti. Erityisesti keskisuuret kaupungit ja kaupunkien kehyskunnat ovat saaneet runsaasti muuttovoittoa. Myös Lappi on saanut uusia asukkaita. Harvaan asuttu maaseutu ja ydinmaaseutu eivät ole hyötyneet muuttoliikkeestä samassa mittakaavassa, vaikka yksittäisiä tarinoita riittääkin eri puolilta maata.

Lue lisää Blogi: Naisten tietotyö maaseudulla – utopiaa, unelmaa vai toteutumatonta potentiaalia?