Blogi: Mitä on Helsingin muuttotappioiden takana?

Suuret kaupungit ovat olleet pandemiashokin polttopisteessä. Helsinki on saanut kaupungeista monin tavoin painavimmat osumat korona-aikana. Covid19-virus on iskenyt syviä haavoja palvelu-, tapahtuma- ja elämysvaltaisen kaupungin sydämeen. Viruksen seurauksena on suljettu palveluja, peruttu tapahtumia, jätetty kongressit pitämättä, ja kansainväliset matkailijat ovat jääneet tulematta. Kaupunkien sielunmaisemaan kuuluvat kontaktit ja kohtaamiset on rajattu minimiin.

Yksi näkyvä muutos on ollut Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun muuttovetovoiman heikkeneminen maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Helsingin korona-ajan poikkeuksellisen suuret määrälliset muuttotappiot ovat saaneet paljon huomiota. Muutos on merkittävä verrattuna aiempaan kehitykseen. Helsingin muuttotappion on nähty mutkia oikoen kääntyvän jopa maakuntien ja maaseudun pelastusrenkaaksi. Jotkut ovat iloinneet ja tulkinneet Helsingin heikentyneen muuttotaseen olevan yleisimminkin merkki kaupungistumisen päättymisestä.

Faktat pilaavat usein hyvän tarinan ja toiveet.

Tosiasia on, että muuttovoittoisten kuntien määrä on kasvanut ja muuttovoitot ovat hajautuneet aiempaa tasaisemmin koko maahan. Tosiasia on myös Helsingin suuri muuttotappio kuntien välisessä nettomuutossa korona-aikana. Vastoin oletuksia Helsingin muuttotappioista eivät hyödy maakunnat tai maaseutu lukuun ottamatta yksittäisiä suuria mökki- ja matkailukuntia. Julkisuudessa on jäänyt katveeseen, että Helsinki on saanut korona-aikanakin muuttovoittoa muista suurista ja keskisuurista korkeakoulukaupungeista, mutta muuttovoittojen määrä on ollut aiempaa vähäisempi.

Helsingin vuodosta hyötyvät ylivoimaisesti eniten Helsingin seudun muut kunnat ja lähialue. Helsingin muuttotappiosta leijonanosa vuotaa erityisesti Vantaalle ja Espooseen. Huhut kaupungistumisen päättymisestä ovat myös vahvasti liioiteltuja ja ennenaikaisia, sillä suurten kaupunkien ja kaupunkialueiden kasvu on jatkunut koko korona-ajan koko maassa juurikin Helsinkiä lukuun ottamatta. Korona-aikanakin yhdeksän kymmenestä muutosta on suuntautunut kaupunkimaisiin tai taajaan asuttuihin kuntiin. Kaupunkialueilla eniten muuttovoittoa ovat saaneet yksittäisten keskuskaupunkien lisäksi suurten kaupunkien kehyskunnat erityisesti Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduilla.

Aika näyttää, onko pandemiashokki Helsingin muuttotaseessa vain ohimenevä vai onko kyse pysyvämmästä muutoksesta. Ajan merkit ovat joka tapauksessa ristiriitaiset. Helsinki on kärsinyt muuttotappioista korona-aikana, mutta samalla asuntojen neliöhinnat ovat nousseet ja asuntokauppa on käynyt ennätysvilkkaasti. Asuntomarkkinat ovat reagoineet väestönkehityksen muutoksiin oletusten vastaisesti hintatasoa nostavasti.

Yritämme etsiä käytettävissä olevien tilastojen avulla vastausta kahteen ydinkysymykseen: 1) mihin Helsingin muuttotappiot perustuvat ja 2) mihin Helsingistä lähdetään. Korona-ajan 15 kuukauden ajanjakso on lyhyt alue- ja väestönkehityksen tulevien kehityskulkujen arvioimisen kannalta. Yritämme kuitenkin tehdä alustavia tulkintoja toteutuneen kehityksen tilastojen ja erilaisten heikkojen signaalien avulla.

Korona-ajan muuttovetovoimaisimmat kunnat

Helsinki on kärsinyt korona-aikana eli huhtikuun 2020 ja kesäkuun 2021 välisenä aikana yhteensä noin 4 200 henkilöä muuttotappiota kuntien välisestä nettomuutosta. Tämä tarkoittaa keskimäärin noin -280 henkilöä kuukautta kohden. Espoo on kärsinyt korona-aikana lievistä muuttotappioista (-447) ja Vantaa (+235) taas saanut vähäistä muuttovoittoa.

Pandemia ei ole kohdellut kaupunkeja tasavertaisesti. Tampere on poikkeusoloissakin vahvistanut asemaansa valtakunnan kakkoskeskuksena ja saanut kaikista kunnista määrällisesti eniten muuttovoittoa (+2132) korona-aikana. Kymmenestä suurimmasta kaupungista muuttovoittoa ovat saaneet Tampereen lisäksi Kuopio (+717), Oulu (+343) ja Lahti (+328) sekä muuttotappiota Pori (-33), Turku (-157) ja Jyväskylä (-339). Korona-aikana muuttovetovoima on ollut lisäksi hyvällä tasolla Porvoossa, Hämeenlinnassa ja Seinäjoella. Lukujen tulkinnoissa on hyvä kuitenkin huomioida, että vuoden 2021 luvuista puuttuvat vielä vuoden kolmannen kvartaalin luvut, jolloin opiskelijamuutot nostavat useimpien suurten kaupunkien muuttotaseen positiiviseksi.

Korona-aikana muuttovoittoa on saanut hieman alle puolet kaikista kunnista eli 141 kuntaa (45,6 prosenttia kunnista). Määrällisesti eniten muuttovoittoa ovat saaneet useat suurten kaupunkien kehyskunnat ja Porvoon, Hämeenlinnan ja Seinäjoen kaltaiset aluekeskukset. Väestöpohjaan suhteutettuna eniten muuttovoittoa ovat saaneet useat vapaa-ajan tai matkailun keskittymät sekä suurten kaupunkien kehyskunnat.

C23-kaupungeista eli yli 50 000 asukkaan kaupungeista ja maakuntakeskuksista (+ Kokkola ja Kajaani) eniten määrällistä muuttovoittoa saivat Tampere, Kuopio, Porvoo, Hämeenlinna, Oulu ja Lahti sekä suhteellisesti Tampere, Porvoo, Kuopio, Hämeenlinna, Seinäjoki ja Lahti. Helsingin muuttotappio on ollut korona-aikana määrällisesti suurin kaikista kunnista ja väestöpohjaan suhteutettuna 234. heikoin 309 kunnan joukossa. Helsinkiä heikompi suhteellinen vetovoima oli Vaasassa, Mikkelissä ja Kajaanissa.

Onko Helsingin muuttotappio paljon vai vähän?

2000-luvun muuttoliikekehitys voidaan jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan ajanjaksoon: (1) 2000-luvun alun seutuistumiseen, Nurmijärvi-ilmiöön (2000–2008), (2) finanssi- ja koronakriisin välisen ajan kaupungistumis- ja keskittymiskehitykseen (2009–2019) ja (3) koronakriisin jälkeiseen aikaan (2020–). Jokaiselle ajanjaksolle on ollut tyypillistä suurten kaupunkiseutujen suuri väestönkasvu ja muuttovoitot sekä maan sisältä että ulkomailta. Ajanjaksojen välillä on ollut eroja lähinnä kasvupaineen suuntautumisessa kaupunkialueiden sisällä. Helsinki kärsi kuntien välisestä nettomuutosta muuttotappiota noin -2 800 hlöä vuosina 2000–2008, sai muuttovoittoa noin 31 400 henkilöä vuosina 2009–2019 ja jälleen muuttotappiota vuodesta 2020 alkaen.

Helsingin kohdalla ei ole kyse hälyttävän suuresta muuttotappiosta korona-aikana suhteessa väestöpohjaan, mutta muutos on poikkeuksellisen suuri verrattuna 2010-luvun yleiseen kehitykseen, kuten seuraavasta graafista ilmenee. Helsinki kärsi määrällisesti muuttotappiota edellisen kerran 1990-luvun vaihteessa ja 2000-luvun alussa. Muuttovoitot kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja positiivinen luonnollinen väestönlisäys tasapainottavat väestönkehityksen kokonaistilannetta.

Helsinkiin muutetaan aiempaa vähemmän ja Helsingistä muutetaan aiempaa enemmän

Helsingin tulomuuttojen määrä on vähentynyt vain lievästi korona-aikana. Sen sijaan lähtömuuttojen määrä on kasvanut merkittävästi. Helsingin lähtömuuttojen määrä on kasvanut kuluvana vuonna neljänneksellä (24,7 %) ja tulomuutot vähentyneet hieman (3,7 %) vuoden 2019 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Helsingin lähtömuuttojen määrä on kasvanut kaikissa ikäryhmissä verrattuna koronaa edeltävään aikaan. Lähtömuuttojen määrä on kasvanut eniten 25–44-vuotiaiden nuorten aikuisten ikäryhmässä, mutta merkittävää kasvua on ollut myös yli 45-vuotiaiden ikäryhmissä.

Lähtömuuttojen määrä on käytännössä kasvanut kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi nuorissa 15–24-vuotiaissa. Helsingin kannalta lähtömuuttojen kasvun painottuminen nuoriin aikuisiin ja muuhun aikuisväestöön aiheuttaa jatkuessaan merkittävän haasteen. Seuraavassa graafissa on tarkasteltu tulo-, lähtö- ja nettomuuttoa kuukausittain vuosina 2015–2021.

Ketkä Helsingistä lähtevät? Mihin Helsingistä lähdetään?

Helsingin muuttotaseen muutokset tulevat parhaiten esille, kun verrataan korona-ajan muutoksia suhteessa aiempaan kehitykseen sekä koko maan tasolla että Helsingin seudun sisällä.

Helsingin muuttotappiota kuntien välisessä muuttoliikkeessä selittävät kaksi päätekijää:

1. ensisijaisesti muuttotappioiden kasvu muille Helsingin seudun kunnille eli Espoolle, Vantaalle, KUUMA-kunnille, Lohjalle ja muulle lähialueelle (Porvoo, Raasepori ja Lahti)
2. toissijaisesti muuttovoittojen väheneminen muista korkeakoulukaupungeista tai pienet muuttotappiot muille korkeakoulukaupungeille ja maakuntakeskuksille sekä vähäiset muuttotappiot suurille mökkikunnille tai matkailukeskittymille.

Vuoden 2020 ja vuoden 2021 viiden ensimmäisen kuukauden aikana Helsinki kärsi muuttotappioita noin kahdelle kolmesta seudusta. Huomionarvoista on se, että Helsinki sai edelleen muuttovoittoa muilta suurilta ja keskisuurilta korkeakoulutusseuduilta, kuten Turun, Jyväskylän, Oulun, Vaasan, Tampereen, Lappeenrannan jne. seuduilta.

Helsingin muuttotappioiden tärkein selittäjä on Helsingin seudun muiden kuntien vetovoima, ja aivan erityisesti Vantaan ja Espoon Helsingin näkökulmasta. Helsingin muuttotappiot muille seudun kunnille ovat kohonneet jo noin -6 400 henkilöön korona-aikana. Muille Suomen kunnille tai seudulle kärsityt muuttotappiot ovat volyyminäkökulmasta vähäiset ja käytännössä merkityksettömät.  

Helsinki kärsi muuttotappiota kaikille muille Helsingin seudun kunnille vuoden 2020 tammikuun ja vuoden 2021 toukokuun välillä. Muuttotappiot eivät kuitenkaan jakautuneet tasaisesti, sillä Helsinki kärsi ylivoimaisesti eniten muuttotappiota Vantaalle (-2 672) ja Espoolle (-1 597). Vantaan ja Espoon Helsingistä saadusta muuttovoitosta 57 prosenttia oli vieraskielisiä ja 43 prosenttia kotimaisista kieliryhmistä. Helsingin vieraskielisten hakeutuminen Vantaalle ja Espooseen on kiinnostava yksityiskohta pääkaupunkiseudun sisäisissä muuttovirroissa. Helsingin kehyskunnille kärsimät muuttotappiot olivat määrällisesti vähäiset verrattuna Vantaan ja Espoon lukuihin. Helsingin muuttotappiot nousivat yli -200 henkilöön vain neljän kehyskunnan kanssa (Sipoo, Järvenpää, Kirkkonummi ja Tuusula).

Helsinki saa muuttovoittoa nuorista 15–24-vuotiaista, mutta kärsii muuttotappiota kaikista muista ikäryhmistä seudun muille kunnille. Helsingin muuttotappiot ovat suurimmat 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä, joista pääkaupunki menetti noin -5 200 muuttajaa muulle seudulle. Muuttotappiot nuorten aikuisten ryhmässä ovat ajan mittaan ongelma Helsingille, jos tilanne jatkuu samankaltaisena koronakriisin jälkeen. Nuorten aikuisten ikäryhmässä on runsaasti työllisiä ja koulutettuja henkilöitä, jolloin muuttotappioiden negatiiviset kerrannaisvaikutukset ovat suuremmat kuin mitä numerot kertovat.

Tärkeimmät nostot Helsingin muuttotappioista

Tiivistämme korona-ajan muuttoliikkeeseen liittyvät tulokset Helsingin osalta kahdeksaan keskeiseen nostoon:

1. Helsinki on kärsinyt 15 ensimmäisen koronakuukauden aikana määrällisesti eniten muuttotappiota 309 kunnan joukossa. Helsingin muuttotappiot nousevat noin -4 200 henkilöön eli noin 280 henkilöön kuukautta kohden. Helsingin kehitysura poikkeaa muun pääkaupunkiseudun tavoin merkittävästi esimerkiksi Tampereen kehityksestä, jonka muuttovetovoima on kasvanut koronakriisin aikana.
2. Helsingin muuttotappiot perustuvat lähtömuuttojen kasvuun kaikissa ikäryhmissä. Helsingin lähtömuutot ovat kasvaneet noin neljänneksellä koronakriisiä edeltävään aikaan verrattuna. Helsingin tulomuuttojen määrä on samanaikaisesti lievästi alentunut. Tulomuuttojen väheneminen ja lähtömuuttojen kasvu vievät Helsingin nettomuuton pakkaselle. Helsingin lähtömuutot ovat kasvaneet erityisesti yhdessä muuttoliikkeen tärkeimmässä avainryhmässä eli 25–44-vuotiaissa nuorissa aikuisissa sekä alle 15-vuotiaissa lapsissa.
3. Helsingin muuttotappiot perustuvat ensisijaisesti muuttotappioihin muille Helsingin seudun kunnille ja lähialueelle, ja erityisesti Vantaalle ja Espoolle, sekä toissijaisesti muille kunnille ja seuduille ympäri maata. Helsinki on koronakriisin aikanakin saanut muuttovoittoa muilta suurilta ja keskisuurilta korkeakoulupaikkakunnilta, mutta muuttovoitot ovat selvästi aiempaa vähäisempiä.
4. Helsinki saa muuttovoittoa nuorista 15–24-vuotiaista sekä muista Helsingin seudun kunnista että muilta seuduilta koko maassa, mutta kärsii muuttotappiota kaikista muista ikäryhmistä. Helsingin muuttotappiot 25–34-vuotiaista nuorista aikuista Vantaalle ja Espoolle ovat erittäin suuret.
5. Helsingin muuttotappioissa korostuu vahvasti Vantaan ja Espoon rooli. Ilman kahdelle em. kaupungille kärsittyjä muuttotappioita Helsingin muuttotase ei olennaisesti poikkeaisi koronakriisiä edeltävästä ajasta. Vaikka Helsingin seudulla tapahtuu seutuistumista, tätä ruokkii etenkin Espoon ja Vantaan, ei niinkään Helsingin muuttoliike. Yksinkertaistettuna Helsingistä muutetaan ensisijaisesti Espooseen ja Vantaalle, joista taas muutetaan muihin Helsingin seudun kuntiin. Vieraskielisen väestön merkitys Helsingin, Espoon ja Vantaan muuttoliikkeessä on erittäin suuri. Espoon ja Vantaan ylikorostunut merkitys Helsingin muuttotappioissa on kiinnostava ilmiö. Yksi mahdollinen selitys on se, että muuttoja ohjaavat ensisijaisesti asumisen hinta ja asuntojen hyvä saatavuus eivätkä niinkään asumiseen liittyvät preferenssit, sillä Espooseen ja Vantaalle on valmistunut runsaasti uutta kerrostalovaltaista asuntotuotantoa sujuvien yhteyksien päähän.
6. Helsingin muuttotappiot maan sisäisessä muuttoliikkeessä ovat suuret muihin kaupunkeihin verrattuna, mutta Helsingin tuloksia ei voi yleistää laajemmin kaikkia kaupunkeja koskevaksi. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella useat kasvu- ja maakuntakeskukset sekä niiden kehysalueet ovat lisänneet vetovoimaansa korona-aikana. Kasvupaine on suuntautunut kaupunkialueiden sisällä erityisesti kehysalueelle ja kaupungin läheiselle maaseudulle. Yhdeksän kymmenestä kuntien rajat ylittävästä muutosta suuntautuu edelleen kaupunkimaisiin tai taajaan asuttuihin kuntiin. Kaupunkialueet ovat saaneet väestönlisäystä ja muuttovoittoa koko korona-ajan.
7. Monipaikkaisuus, paikkariippumattomuus, etätyömahdollisuudet, asumispreferenssien muutokset jne. ovat olleet paljon esillä korona-aikana. Muutokset ovat lisänneet toivoa ja tulevaisuususkoa varsinkin suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella. Muuttovoittoisten kuntien määrä onkin kasvanut, ja muuttovoitot ovat hajautuneet aiempaa tasaisemmin ympäri maata. Toiveet kaupungistumis- ja keskittymiskehityksen päättymisestä ja suunnan kääntymisestä ovat johtaneet julkisuudessa välillä jonkinlaiseen optiseen harhaan. Kun mennään pintaa syvemmälle, alue- ja väestönkehityksen isossa kuvassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kaupungistuminen jatkuu, mutta se on saanut aiempaa enemmän vivahteita sekä kaupunkien kehysalueen ja kaupungin läheisen maaseudun kasvun että eri puolella maata olevien vapaa-ajan ja matkailun keskittymien kasvun ansiosta.
8. Oma arviomme on, että kaupungistuminen jatkuu koronan jälkeen, mutta vaimeammin kuin 2010-luvulla ja että kasvavien kaupunkialueiden sisällä kasvupaine hajautuu 2010-lukua tasaisemmin keskuskaupungin ja kehysalueen välillä. Eri ikäryhmien asumiseen ja paikkaan liittyvät valinnat sekä asumiseen liittyvät preferenssit eriytyvät jatkossa eri ikäryhmien välillä. Helsingin kaltaiset suuret kaupungit ovat oletettavasti jatkossakin vetovoimaisia nuorten 15–24-vuotiaiden, iäkkäämpien yksinasujien, vieraskielisten ja maahanmuuttajien suhteen, kun taas kehyskunnat houkuttelevat 25–34-vuotiaita nuoria aikuisia ja muuta aikuisväestöä sekä lapsiperheitä asumiseen sekä asuin- ja elinympäristöön painottuvien tekijöiden osalta. Kaupunkiseutujen sisäisen eheyden kannalta voi muodostua kipupisteitä, jos muuttajien rakenne ja veronmaksajien sijoittuminen eriytyvät keskuskaupungin ja kehysalueen välillä 2000-luvun alun tavoin varsinkin Helsingin seudulla. Koronaefektin toinen suuri muutos liittyy suurten mökki- ja matkailukuntien nousuun, jonka voi perustellusti nähdä jatkuvan myös koronakriisin jälkeenkin.