Blogi: Kuka pelkää isoa pahaa kuntaliitosta?

Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö (58 %) suomalaisista vastustaa oman asuinkunnan liittämistä yhteen yhden tai useamman naapurikunnan kanssa talouden tilan parantamiseksi. Samalla kuntatalouden yllä leijuvat myrskypilvet, kun kuntien talous kääntyi viime vuonna valtaosin negatiiviseksi. Kaikkiaan 196 kuntaa Manner-Suomen 295 kunnasta teki miinusmerkkisen tuloksen. Edellisvuonna 55 kuntaa joutui vastaavaan tilanteeseen.

Edunvalvojien ja virkamiesten näkökulmasta suhtautuminen kuntaliitoksiin on jokseenkin ymmärrettävissä – harvoin omaa toimivaltaa halutaan kaventaa, mutta kuntalaisten näkökulmasta asia ihmetyttää. Pelkoa herättävät luonnollisesti palveluverkon heikentyminen ja oman kunnan itsehallinnon kaventuminen. Olisi kuitenkin korkein aika omaksua uusia ideoita ja ajattelumalleja tähän ongelmaan. Kenties muutosvastarintakin johtuu pitkälti nykyisten vaihtoehtojen puutteesta tai toimimattomuudesta?

Väliportaan hallintomallin haasteena byrokratia

Ylen tuoreen artikkelin mukaan kuntaliitokset ovat synnyttäneet liudan väliportaan hallintomalleja, ns. aluelautakuntia tai -johtokuntia. Niiden idea sinällään on toimiva ja hyviä esimerkkejä löytyykin eri puolilta Suomea. Väliporras on niin sanottu kädenojennus emäkunnalta liitoskunnalle. Sen tehtävänä on kehittää liitoskuntaa ja edistää sen asioita. Täten sille onkin myönnetty joillain alueilla oma rahoitus emäkunnan budjetista.

Väliportaan toiminta on kuitenkin täysin riippuvainen emäkunnan halukkuudesta ylläpitää mallia. Ylen artikkelissa tuodaan esiin, että väliportaille myönnetyistä rahoista valtaosa sulaa byrokratian pyörittämiseen. Useissa tapauksissa väliportaan toiminnalta onkin lakkautettu oma budjetti ja päätösvalta on siirtynyt emäkunnan alaisuuteen. Siksi tämäkään ei ole aukottoman hyvä malli kuntaliitosten aiheuttamien pelkojen lieventämiseen.

Osallistava budjetointi ja kuntaliitokset turvaavat kehittämisen mahdollisuudet

Palveluverkot tulevat tulevaisuudessa kaventumaan, mutta keskeistä on, millä tavoin voitaisiin helpottaa kuntaliitosten muodostamista ja samalla turvata hieman kevyemmällä mallilla pienten kuntien kehittymismahdollisuudet. Eihän kukaan halua elää passiivisessa ympäristössä, jossa ei ole tilaa kehittää? Passiivisuus johtaa taantumiseen ja taantuminen herättää pelkoa.

Ratkaisu: edistetään kuntaliitoksia ja mahdollistetaan niille houkuttelevammat perusteet. Väliportaan hallintomallin sijaan hyödynnetään osallistavaa budjetointia ja annetaan liitoskuntien asukkaille avaimet oman yhteisönsä kehittämiseen. Valitaan liitoskunnan alueelta edustava otos halukkaita kuntalaisia ja myönnetään heille suoraan määrärahat paikkakuntansa kehittämiseen. Vaihtoehtoisesti osallistaminen voidaan järjestää koko yhteisön kesken. Tärkeintä on luoda osallistamisen malli, joka tekee päätöksenteon mahdollisimman helpoksi. Kyselyt- ja äänestäminen ovat hyviä keinoja asukaskokouksien sijaan. Näin saadaan mukaan niin nuoret kuin vanhat.

Pienemmiltä paikkakunnilta ja kyläyhteisöistä löytyy takuulla yhteisöllistä ”me-henkeä” ja haluja näyttää. Annetaan sille yhdessä eväät. Allekirjoittaneelle saa ilmiantaa toimivia ja innovatiivisia malleja kuntaliitospelon lieventämiseksi. Jalostetaan ideaa yhdessä eteenpäin.