Blogi: Kokouksesta toiseen?

MDI:llä oli ilo isännöidä Tampereen yliopiston aluetieteilijöiden työelämävierailua. Muutaman kollegan kanssa kerroimme opiskelijoille MDI:stä ja myös siitä, miten itse kukin olemme tähän pisteeseen päätyneet. Olemme kaikki työskennelleet aikoinamme julkisen sektorin organisaatioissa ja opiskelijoita kiinnosti kuulla, miten konsultin työpäivät eroavat virkamiehen arjesta.

Virkamieselämää muistellessa ensimmäisenä mieleen pulpahtivat lukuisat kokoukset. Toki aluekehittämisen konsultitkin palaveeraavat – joskus tehottomastikin – mutta istumalihaksilta ei vaadita lähellekään yhtä suurta kestävyyttä kuin virkamiestöissä, joissa kokoukset voivat pahimmillaan kestää koko työpäivän ajan. Kokoustamisen suuren määrän nosti esiin myös Aalto-yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki Mikkelissä järjestetyillä Kärjet liikkeelle – Aluekehittämisen ajankohtaispäivillä. Huolestuttavaa asiassa on se, että Tuulenmäki totesi kokoustamisen olevan kaikista työmuodoista tehottomin.

Tuulenmäen pohdinnoista herää ajatus, onko virkamiehillä enää varaa pysyä vanhoissa toimintamalleissaan julkisen talouden varojen vähenemisen kurimuksessa. Virkamieskunta kutistuu ja jos työtapoja ei saada tehostettua, uhkana on, että lopulta tehdään vain ja ainoastaan laissa tiukasti velvoitetut työt. Tällöin tilaa ei juuri jää uusille ideoille tai hallituksenkin peräänkuuluttamalle kokeilukulttuurille. Onneksi valmiutta työtapojen muutoksille julkisella(kin) sektorilla on. Esimerkkinä tästä Iltasanomat uutisoi taannoin, että työ- ja elinkeinoministeriössä työtavat ovat muuttuneet työtilojen uudistumisen myötä. Erityisen ilahduttavaa oli lukea juoksukokouksista, sillä MDI:n järjestämillä kehittämisleireillä olemme huomanneet, että liikkuminen ja kävelykokoukset saavat usein ajatukset paremmin liikkeelle kuin sisätiloissa istuskelu. Monen yrityksen hubissa työskentelevän korvissa hyvältä kuulosti myös se, että valtionhallintoon on vihdoin saatu ministeriöiden yhteinen työtila Valtimo.

Näiden pienten julkisen sektorin työtapojen muuttumisesta kertovien esimerkkien lisäksi kannustavaa on, että Mikkelin aluekehittämispäivillä pääosin julkisen sektorin edustajista koostuva yleisö hymähteli hyväksyvästi Tuulenmäen puheille. Toivottavasti tämä myhäily ei jää Mikkeliin, vaan aluetieteilijäopiskelijat voivat aikanaan kohdata vähemmän kokoustavan julkisen sektorin.

Satu Tolonen