Blogi: Kaupungistumisen rytmihäiriö: Pääkaupunkiseutu suistui muuttotappiolle

Horjuttaako koronakriisi kaupungistumisen megatrendiä vai jatkaako se luonnonvoimaista kulkuaan? Tätä ovat monet tutkijat ja aluekehittäjät pohtineet päättyneen vuoden kuluessa. Suomen mainio väestötietojärjestelmä antaa mahdollisuuden etsiä kysymykseen vastausta.

Rasmus ja Timo Aron joulukuussa (HS 12.12.2020) julkaiseman katsauksen mukaan kaupungistumisen iso kuva ei ole juurikaan muuttunut. Monet suuret kaupungit ovat vuoden 2020 kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana saaneet väestönlisäystä jopa edellisvuosien vastaavaa ajanjaksoa enemmän. Tampere, Oulu ja Kuopio kuuluvat tähän joukkoon. Myös Turku ja Jyväskylä ovat säilyttäneet tasonsa. Keskisuurten joukossa voittajia ovat olleet muiden muassa Hämeenlinna ja Rovaniemi.

Helsingin talousalueen matkailu- ja elämysteollisuuteen painottuva elinkeinorakenne on sen sijaan kokenut kovat kolauksen, joka näkyy lomautusten ja työttömyyden selvänä pomppuna. Vaikutus muuttoliikkeeseen on ollut iso: Pääkaupunkiseudun vuosikymmeniä jatkunut muuttovoitto muualta Suomesta on koronakaudella eli maaliskuun jälkeen kääntynyt tappioksi. Oheiset Rasmus Aron laatimat kuvat perustuvat Tilastokeskuksen ennakkotietoihin vuoden 2020 huhti-lokakuulta.

Pääkaupunkiseudun nettomuutto. Kuva: Rasmus Aro. Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutosten kuukausitiedot-tietokanta.
Pääkaupunkiseudun tulomuutot. Kuva: Rasmus Aro. Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutosten kuukausitiedot-tietokanta.
Pääkaupunkiseudun lähtömuutot. Kuva: Rasmus Aro. Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutosten kuukausitiedot-tietokanta.

Lähtömuutto pääkaupunkiseudulta kasvoi lähes viidenneksen

Muuttoliikkeestä löytyy aina tarvittaessa raflaavia aineksia otsikoihin. ”24 000 ihmistä pakeni koronaa pääkaupunkiseudulta”. Tämähän on fakta. Seitsemän ensimmäisen koronakuukauden aikana huhti-lokakuussa Helsingin, Espoon, Vantaa ja Kauniaisen muodostamalta alueelta muutti pois tuo määrä ihmisiä, kasvua edellisten vuosien vastaavaan lukemaan on huomattavat 18 %. Yhtä totta on, että pääkaupunkiseudun vetovoima säilyi lähes ennallaan, tulijoita oli 23 800, mikä on vain alle tuhat vähemmän kuin edellisinä vuosina. Joka tapauksessa 4 500 hengen muuttovoiton vaihtuminen parinsadan muuttotappioksi on merkittävä kupru kasvutrendiin.

Lähtömuutot pääkaupunkiseudulta lisääntyivät sekä kehysalueelle (muu Helsingin seutu) että muualle Suomeen. Rasmus ja Timo Aro ovat eritelleet näitä muuttovirtoja mainitussa katsauksessaan. Muuttotappion kasvu kehysalueelle noin tuhannesta 2500:aan viittaa jonkinlaisen Nurmijärvi-ilmiön paluuseen. Lähtijöiden määrän kasvusta huolimatta pääkaupunkiseutu sai kuitenkin edelleen muuttovoittoa Helsingin seudun ulkopuolelta, vaikkakin puolta vähemmän kuin aikaisemmin.

Miten käy jatkossa?

Etätyöt ja muu kotoilu ovat muuttaneet ihmisten arkea, ja asuminen on tullut monille hyvin konkreettisella tavalla elämän keskiöön. Tämä näkyy asuntomarkkinoilla ja muuttotilastoissa.

Hieman paradoksaalisesti vanhojen osakehuoneistojen hinnat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla uusimman tiedon (Tilastokeskus 28.12.2020) mukaan 6 % edellisvuotta korkeammiksi. Samaan aikaa seutu on kärsinyt muuttotappiota. Ilmiö on ehkä sittenkin aivan looginen. Koronakotoilu on lisännyt asumistilan kysyntää, ja lisäväljyyttä on lähdetty hakemaan ehkä aiempaa luonnonläheisemmiltä paikoilta. Tällaista tarjontaa löytyy pääkaupunkiseudun sisältäkin kosolti.

Voisi olettaa, että koronavaikutukset näkyvät muuttoliikkeessä jokseenkin edellä kuvattuun tapaan ainakin ensi kesään asti. Asumispreferenssit tuskin palaavat ennalleen heti akuutin kriisin jälkeenkään. Etätyö muutti työkulttuurin, joten asuinpaikan valinnat ovat jatkossa entistä vähemmän riippuvaisia työpaikan sijainnista. Luonto- ja metsäromantiikka voivat hyvinkin jäädä vaikuttamaan monien asumisvalintoihin. Niinpä koronan pitkä varjo tulee leimaamaan 20-luvun kaupunkikehitystä Helsingin seudulla. Hyvä veikkaus voisi olla, että kasvukolmion (Turku, Tampere, Helsinki) pienemmät kaupungit saavat piristysruiskeen.

Kansainvälinen muuttoliike ratkaisee metropolialueen kasvuvauhdin

Vaikka kotimaiset muuttovirrat ovat merkittäviä, Helsingin seudun kohtalonkysymys on sen kansainvälinen kilpailukyky ja sitä kautta siirtolaisuus. Jo pitkään Helsingin väestönkasvu on koostunut valtaosin syntyneiden enemmyydestä ja ulkomaisesta muuttovoitosta. Ennakkotietojen mukaan syntyvyyden lasku on vuonna 2020 pysähtynyt eikä kuolleisuudessakaan näy piikkiä – koronasta huolimatta. Luonnollinen väestönkasvu on siis kohtuullisen hyvin ennustettavissa.

Sen sijaan seudun tärkein väestönmuutostekijä eli siirtolaisuus on epävarmempaa. Hieman yllättäen koronakriisi ei tyrehdyttänyt ulkomaista muuttovoittoa, päinvastoin se kasvoi Helsingin seudulla vuonna 2020. Tulijoita tosin oli aiempaa vähemmän, mutta lähtömuutot ulkomaille romahtivat. Vuonna 2021 kansainväliset muuttovirrat jäänevät molempiin suuntiin normaaliaikoja pienemmiksi. Kriisiin liittynyt suomalaisten paluumuutto lienee jo ohi, joten siirtolaisuustase voi hyvinkin kääntyä tappiolliseksi. Edessä saattaa olla Helsingin seudun kasvun pidempiaikainen notkahdus. Vähintään kaupungistumisen rytmihäiriö.

Kirjoittaja

Eero Holstila on kaupunkipolitiikan pitkän linjan asiantuntija.