Blogi: Eksyitkö kapulakieliviidakkoon?

Aluekehittäminen on yhteisöjen yhteinen juttu – kukaan ei kehitä yksin, vaan se vaatii pelaamista samaan maaliin. Toimiva yhteistyö edellyttää sitä, että kaikki osapuolet ymmärtävät, mistä puhutaan.

Vaikeaselkoiset artikkelit ja selvitykset eivät houkuttele lukemaan otsikkoa pidemmälle. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kirjoitetaan, luotaantyöntävät sanat jopa uhkaavat demokratiaa Suomessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, paikallinen sopiminen, itsehallintoalueet ja innovaatiopolitiikka kilpailevat otsikoissa kiireisten ihmisten ajasta muiden kiinnostavammilta kuulostavien uutisten ja artikkeleiden kanssa.

Mistä kapulakielisyys voisi tässä yhteydessä johtua? Aluekehittämisen ilmiöt ovat monesti abstrakteja, jolloin voi olla vaikea keksiä selkeitä ilmaisuja, jotka kuitenkin kuvaisivat ilmiöitä riittävällä tarkkuudella. Yksi syy on muutoksen ripeä tahti. Juuri kun yksi ilmaus on saatu vakiintumaan, tulee taas uusi muutos, joka edellyttää uusien termien käyttöönottoa. Kehittäjät ovat siis kierteessä, josta on vaikea päästä pois. Sanavalinnoilla luodaan merkityksiä ja rakennetaan rooleja niin itselle kuin tekstin lukijalle. Ammattislangin käyttäjä saattaa korostaa omaa asiantuntijuuttaan, mutta samalla etäännyttää tekstin sisältöä sellaisesta lukijasta, jolle se voisi olla tärkeä.

Millaista viidakkoveistä ammattijargonin raivaamiseen tarvittaisiin? On hankalaa esittää mitään helppoa simsalabim-temppua, mutta jotain uskallan kuitenkin ehdottaa. Tämä kolmisanainen ohje on helppo painaa mieleen, ei vaadi suuria ponnisteluja ja voidaan toteuttaa ihan joka päivä omassa työssä: kirjoita aina ihmiselle. Mieti vastaanottajaa ja pyri selkeyteen. Asiantuntijuutesi korostuu nimenomaan silloin, kun osaat toimia vaikean asian “tulkkina”.

Kapulakieliviidakosta voi päästä pois, mutta yksin se(kään) ei onnistu! Tarvitaan yhteistä tahtoa ja tekoja kohti parempaa viestintää. Kevät on sopivaa aikaa pienille muutoksille ja piristymiselle, innostutaan yhdessä kielitalkoisiin.

Marjo Alaviitala