Blogi: Asukkaiden ymmärtäminen ja analytiikkaohjattu kaupunkikehittäminen osana uutta normaalia

Välittömästi sen jälkeen, kun Helsinki asetti maaliskuussa 2020 ensimmäisiä koronarajoituksia, ryhmä sijoittajia ja yrittäjiä aktivoitui ja käynnisti #Hackthecrisis –nimisen hackathonin. Mallia haettiin eteläisestä naapurista Virosta ja etenkin Tallinnasta, jossa vastaava tapahtuma oli jo järjestetty nimellä “Hack The Crisis”. Hackathonin tavoitteena oli löytää ja aktivoida tiimejä ratkaisemaan koronaan liittyviä kaupunkilaisten tai yritysten haasteita. 

Sain kunnian olla mukana tuomaristossa, osallistua keskusteluun ja ideoiden arviointiin muiden asiantuntijoiden ja sijoittajien  kanssa. Olin iloinen – ja ehkä yllättynytkin – siitä, että eniten keskustelua aiheuttivat ja kehuja saivat ratkaisut, joissa hyödynnettiin tietoa kaupunkilaisten liikkumisesta ja tottumuksien muutoksista riskiryhmien tunnistamiseen, sairaaloiden kapasiteettien arvioimiseen ja jopa taloudellisten vaikutusten ennustamiseen. Näytti siis siltä, että kaikkein relevanteimmat ratkaisut hyödynsivät kaupunkilaisten käyttäytymisen ymmärtämistä ja sen vaikutuksia kaupunkien ja yritysten palveluihin, etenkin tässä kriisitilanteessa.

Oikea hetki älykaupunkien kehittämiselle

Kun pandemia nyt toivottavasti alkaa helpottaa ja kaupungit palaavat uuteen normaaliin, niiden tulee olla yhä iskunkestävämpiä, kilpailukykyisempiä, houkuttelevampia, työttömyyttä torjuvia ja yrittäjyyttä tukevia. Tätä varten niiden tulee ja myös kannattaa myös taloudellisesti ottaa käyttöön uusia teknologioita ja palvelumalleja sekä tehdä muutoksia myös sääntelyyn. Pandemialla voi olla siis myös positiivinenkin vaikutus, kun asioista opitaan, uusiin varaudutaan ja saatavilla olevaa tietoa käytetään oikein.

Kun olen kaupunkikehittämisen analytiikan yrittäjänä aikaisemmin keskustellut rakennusliikkeiden, rahoittajien, sijoittajien ja yrittäjien kanssa tulevaisuuden älykaupungista, on ensimmäisenä tullut esille erilaiset liikenteen ratkaisut tai IoT –järjestelmät. Vaikka liikenteen analysointi onkin jo oikea “älykäs” edistysaskel, oikea älykaupunki ottaa kuitenkin huomioon myös kaupunkilaiset ja heidän tottumuksensa ja valintansa. Monipuolinen datan käyttö avaa mahdollisuuden todella ymmärtää asukkaiden elämää.

Älykaupungin pitäisi sisältää toiminnassaan aikankin seuraavat segmentit: Rakennukset ja rakentaminen, terveydenhuolto, liikenne, infrastruktuuri, turvallisuus, energia ja hallinto. Älyhallinto (Smart Governance) on näistä markkinana suurin, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 21%. Älyhallinnon käsite ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut. Se on usein päällekkäin muiden ylläolevien segmenttien kanssa. Ehdotankin, että luodaksemme käsitteelle jonkinlaisen tulevan alustan, määrittelisimme julkishallinnon oppivaksi alustaksi, joka välittää tietoa ja kommunikoi kaupunkilaisten ja muiden järjestelmien kanssa. 

Pandemian jälkeen älyhallinnon tärkeys ja tarve kasvaa. Julkinen ja yksityinen puoli ovat jo nyt etsineet ratkaisuja, jotka tarjoavat analytiikkaa ja siitä johdettuja näkemyksiä kaupunkilaisista. Tulemme pian näkemään kaupunkeja, jotka käyttävät näitä palveluita ja jotka alkavat käyttää niitä laajemminkin myös aluesuunnitteluun ja päätöksentekoon.

Mutta älykaupunki ei ole oikeastaan koskaan valmis. Muutos vaatii julkisen ja yksityisen puolen hyvää yhteistyötä, jonka avulla pitää suunnitella pitkän tähtäimen muutoksia. Vain siten data ja sen analysointi vähitellen integroituu osaksi päätöksentekoa ennusteiden ja jopa simulaatioiden kautta. Tällainen älykaupunki osaa jo mitata datan merkityksen myös taloudellisten vaikutusten arvioinnissa ja päätöksenteossa. 

Tulevaisuus on asukaskeskeistä

Analytiikkaohjautuva päätöksenteko ja kaupunkilaisten mukaanottaminen on ollut jo jonkinlainen trendi, ainakin Pohjoismaissa. Vuorovaikutusta on eri tavoin yritetty jo vuosikymmeniä. Se ei kuitenkaan ole ollut helppoa – mukaanottaminen vaatii uudenlaista ajattelua, itsekseen syntyvän datan hyödyntämistä ja helppokäyttöisiä työkaluja pätöksentekoon. Pandemia on onneksi kiihdyttänyt tätä ja vaikuttanut myös säädöksiin ja regulaatioon. 

Pandemian jälkeen vuorovaikutus kaupunkilaisten kanssa tulee löytämään parempia tapoja. Voi olla, että pian näemme älykaupunkeja joissa asukkaat ovat keskiössä. Kaupunkeja, joissa yritykset toimivat yhdessä hallinnon kanssa. 

Älykaupunkeja, joista aiemmin vain unelmoimme. 

Kysy lisää

Natalia Rincon

Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Isyys ei ole itsestäänselvyys, totesimme isyyttä koskevan blogisarjan ensimmäisessä osassa, jossa pohdiskelimme syntyvyyttä ja ennen kaikkea miesten tahatonta lapsettomuutta alueellisena ilmiönä. Maantieteellisen ilmiön isyydestä tekee ennen kaikkea nuorten aikuisten muuttoliike.

Lue lisää Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata

Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Oletko koskaan miettinyt, mistä kunnan, maakunnan tai muun alueen kehityksen kannalta tärkeät ideat tulevat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa? Tiedämme, että alueille on jaettu aluekehittämisen pelilaudalla erilaiset pelimerkit. Toisilla on paremmat lähtökohdat ja toisilla on heikommat kortit, mutta tästäkin huolimatta pelin lopputulos voi yllättää. Näemmekö ja havaitsemmeko ympärillämme olevat mahdollisuudet eri tavoin ja mistä se johtuu?

Lue lisää Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa

Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?

Juupajoen otteena on ollut avoin ja yhteisöllinen ennakointi: mitä tullaan tekemään eri vaiheissa, kun lasten määrä vähenee. Perinteisesti kouluverkkoja suunnitellaan kapasiteettitarkasteluilla, poliittisella keskustelulla ja kuntalaisten kuulemisella, mutta Juupajoella mukana ovat olleet myös henkilökunta, vanhemmat, kiinnostuneet kuntalaiset sekä myös koulun varsinaiset asiakkaat, lapset.

Lue lisää Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?