Blogi: Aluekehittäjä, kuinka hahmotat tulevaisuutta?

Aluekehittäminen on tulevaisuustyötä. Se on uuden luomista, “kohti tuntematonta tunkeutumista”, kuten maaseutututkija Torsti Hyyryläinen jo kauan sitten oivaltavasti kiteytti. Juuri tämä huomio korostaa tulevaisuussuuntautuneen ajattelun ja ennakointityön merkitystä aluekehittämistyössä, vaikka monet tekijät saattavat toisinaan painaa kehittäjän katseen pelkkiin kengänkärkiin ja arjen askareihin. (Alue)kehittäjien velvollisuus on kuitenkin nostaa leuka rinnasta ja katsella tulevaan. Kunkin alueen ja toimijan näkökulmasta tuo tulevaisuusmaisema on erilainen kaikkine mahdollisuuksineen, uhkineen ja epävarmuuksineen.

Megatrendien sisälle mahtuu vastatrendejä

Sitra on tehnyt kohta jo vuosikymmenen työtä laajojen tulevaisuuden muutossuuntien ymmärtämisen puolesta julkaisemalla listauksia Suomen kannalta merkityksellisistä megatrendeistä. On hyvä, että Suomen ”tulevaisuustalo” on omaksunut tällaisen roolin osana yhteiskunnallista keskustelua. Megatrendit ovat laajoja yhteiskunnallisia, taloudellisia ja teknologisia muutossuuntia, jotka kehkeytyvät pitkäjänteisesti ajassa ja jotka ovat luonteeltaan laaja-alaisia. Usein puhutaan globaaleista megatrendeistä, vaikka tarkemmin tarkasteltuna megatrendilistauksissa näkyy länsimaisten, kehittyneiden talouksien painotus.

Megatrendit ovat luonteeltaan verrattain hitaasti muuttuvia ja sellaisia, että ne vaikuttavat tavalla tai toisella useimpien ihmisten tai organisaatioiden toimintaan. Näin on hyvin ymmärrettävää, että lueteltuina megatrendit eivät ole mitenkään yllättäviä. Ne ovat asioita, jotka tulevaisuussuuntautuneessa keskustelussa on yleisesti tunnistettu. Sitran vuoden 2020 megatrendilistauksessa puhutaan esimerkiksi ekologisen jälleenrakennuksen kiireellisyydestä, verkostomaisen vallan voimistumisesta monisolmuisessa maailmassa, väestön ikääntymisestä ja monimuotoistumisesta, talousjärjestelmän uudesta suunnasta erityisesti suhteessa kestävyyteen sekä yhä nopeammin kehittyvistä teknologioista.

Tämän megatrenditarkastelun erityinen ansio onkin siinä, että se nostaa esiin eri megatrendien välisiä jänniteitä, jotka voivat muokata jopa dramaattisella tavalla kehityksen suuntaa. Nämä potentiaaliset konfliktit ovat mielenkiintoisia sinällään, mutta korostavat erityisesti sitä, että kunkin toimijan olisi hyvä pyrkiä luomaan syvempää ymmärrystä laajoista kehityskuluista ja niiden välisistä kytköksistä.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa erikseen siitä, että vaikka megatrendit ovat laajoja kehityskulkuja, mahtuu niiden sisälle myös monenlaisia vastatrendejä. Erilaiset alueet ja toimijat voivat omissa strategioissaan tukeutua tarvittaessa myös näihin vastatrendeihin. Esimerkiksi kaupungistuminen on kiistatta globaali megatrendi, mutta voi edetessään tuottaa esimerkiksi paikallisen vastakaupungistumisen aallon. Tai laadullisesti uudenlaista kaupungistumiskehitystä, joiden varaan tietyt alueet voivat rakentaa tulevaisuuden strategioitaan.

Herkkyyttä heikoille signaaleille ja mustille joutsenille

Tulevaisuusajattelussa ja tulevaisuudentutkimuksessa on tunnistettu megatrendien lisäksi myös luonteeltaan toisenlaisia muutosvoimia. Suurten, keskenään jopa jännitteisten trendien ja megatrendien lisäksi aluekehittäjienkin on hyvä pitää silmänsä auki sellaisten muutostekijöiden varalta, jotka tuottavat kehitykseen epäjatkuvuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi heikot signaalit, joiden tunnistamista ja hyödyntämistä silmällä pitäen Sitrakin on tuottanut aineistoja. Heikot signaalit ovat eräänlaisia muutoksen ensioireita, joista voi kehkeytyä laajempia trendejä tai sitten ei. Heikoille signaaleille tyypillisiä piirteitä ovat uutuuden ja yllättävyyden lisäksi esimerkiksi haastavuus tai jopa tabu-luonne. Näemme ympärillämme paljon sellaisia asioita, joita emme olisi saattaneet tahtoa tai edes uskoa todeksi vaikkapa vain viisi tai kymmenen vuotta sitten. Tälläkin hetkellä samanlaisia muutostekijöitä kuplii yleisen tietoisuuden rajamailla valmiina valtavirtaistumaan.

Hiljaisten signaalien rinnalla ei tässä ajassa voi olla kiinnittämättä huomiota niin kutsuttuihin mustiin joutseniin, jotka Nassim Taleb lanseerasi reilut kymmenen vuotta sitten samannimisessä kirjassaan. Musta joutsen on vertauskuva yllättävälle, yhtäkkiselle tapahtumalle, jolla on laajoja vaikutuksia. Usein ne ovat luonteeltaan katastrofeja, jotka muokkaavat laajasti vaikkapa taloudellista ja poliittista maisemaa. New Yorkin terrori-iskuja syyskuussa 2001 käytetään usein esimerkkinä mustasta joutsenesta, joka muokkasi maailmantaloutta ja -politiikkaa pitkäksi aikaa. Jollekin voi tässä kohdin tulla mieleen joitakin ajankohtaisiakin esimerkkejä…

Ennakointi on tarkkailua, tulkintaa ja oppimista

Kuinka sitten tunnistaa isojen kehityskaarien konfliktipisteet? Kuinka nähdä ne kehitysidut, joita muut eivät vielä näe? Kuinka ennakoida ennakoimatonta? Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin piirissä on tietysti kehitelty erilaisia metodologioita ja lähestymistapoja. Kyse on sekä ennakoinnista että päätöksenteosta tässä niin kutsutussa VUCA-maailmassa (Volatility, Uncertainty, Complexity ja Ambiguity), josta ryhdyttiin johtamisen yhteydessä puhumaan jo 1980-luvun lopulla. Yhdistävä tekijä useimmissa näissä lähestymistavoissa on tietynlainen systemaattinen ote ulkoisen toimintaympäristön analyysiin ja päätöksentekoon: olennaista on tarkkailla ja tehdä havaintoja toimintaympäristöstä, miettiä tunnistettujen muutostekijöiden mahdollisia kehityssuuntia ja vaikutuksia, tulkita niiden vaikutuksia omalle organisaatiolle tai alueelle, luoda vaihtoehtoisia toimintamalleja ja soveltaa niitä tarpeen mukaan sekä ehkä kaikkein tärkeimpänä, oppia tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista.

Yhteenvetäen, VUCA-maailmassa toimimisen ydintä ovat uteliaisuus, analyyttisyys ja kyky oppia, jotka ovat tulevaisuusajattelun kulmakiviä. Ne ovat myös aluekehittäjän avaintaitoja ja -ominaisuuksia, olipa aika millainen hyvänsä.

Kirjoittaja

Jari Kolehmainen on MDI:n neuvonantaja ja tutkimusjohtaja Tampereen yliopistossa.