Blogi: Instagram ja Cities Skylines herättelevät nuoria keskustelemaan kaupunkisuunnittelusta

Timo Hämäläinen

Hämeenlinnan ja Engelinrannan uuden asuinalueen kehittämiskeskusteluissa usein sivutaan ajatusta tehdä kaupunkia nuoria ajatellen. He ovat ymmärrettävästi painopiste, sillä paikkakunta ei voi olla kovin elinvoimainen, jos nuoret kaikkoavat kaikki suurempiin kaupunkeihin. Toisaalta nuoriso ja erityisesti korkeasti koulutetut nuoret aikuiset ovat monessa muussakin jälkiteollisessa kaupungissa prioriteetti, koska yhä useampi yritys arvioi sijoittumispäätöstään sen perusteella, missä osaajat viihtyvät.

Ajatus on kaunis ja tärkeä, mutta melkoinen pähkinä purtavaksi. Nuorten osallistuminen on nimittäin jäänyt suomalaisessa kaupunkikehittämisessä hyvin ohueksi tai jopa olemattomaksi. Yli 200 vuotta vanha hierarkkinen kaavoitusjärjestelmämme ja sen ympärille muodostunut suunnittelun kulttuuri lähtee siitä, että viranomaiset tietävät, mikä on kansalle parhaaksi. Nykyisin laki toki velvoittaa kuuntelemaan myös kaupunkilaisia, mutta käytännössä vaikuttaminen edellyttää syvää perehtyneisyyttä järjestelmän koukeroihin ja kieleen. Muut, kuten nuoret, jäävät väistämättä sivurooliin.

Tämän epäsymmetrisyyden problematiikka vielä korostuu nykypäivänä, sillä asumisen kulttuurissa ja arvostuksissa puhaltavat muutoksen tuulet. Muista länsimaista jälkijunassa kaupungistuneessa Suomessa on tultu tilanteeseen, jossa väestön nuorin kolmannes on kasvanut pääasiassa kaupungeissa tai vähintäänkin kaupunkilaisessa elämäntyylissä.

Kaupunkilaisia Engelinrannan suunnitteluun kevään mittaan osallistaneet ns. vaikuttajaraatitapaamiset ja niissä käydyt keskustelut illustroivat osaltaan nuorison ja nuorten aikuisten osallistumiseen liittyviä haasteita. Ensinnäkin paikalle saatiin vain muutama nuori. Heistä osa oli TET-harjoittelijoina läsnä velvollisuudesta. Yhteen tapaamiseen oli lisäksi kutsuttu pari Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) opiskelijaa kertomaan viime syksynä toteutetusta Engelinrannan suunnitteluun liittyneestä poikkitieteellisestä opintoprojektista ja sen tuloksista. Laajempi kattaus Engelinrannan ja Hämeenlinnan tulevaisuuteen liittyviä nuorten ajatuksia jäi siis tässäkin prosessissa haaveeksi. Vaikuttajaraatien puitteissa käydyt keskustelut ja aiemmin tehdyt opiskelijatyöt antoivat kuitenkin osviittaa nuorten ajatusten kuulemisen tärkeydestä.

Eläkeläispainotteinen osallistujaporukka visioi Engelinrantaan ensisijaisesti avaruuden tuntua ja tornitaloja. Inspiraatiota haettiin jopa Shanghaista asti. Meille näytettiin kuvia kiinalaisen megakaupungin moottoritiemäisestä katuympäristöstä, jossa kävelijät oli erotettu korkeuksiin omalle tasolleen.

HAMK:in opiskelijatöiden Engelinranta on taas täysin erilainen. Monessa työssä fiilisteltiin mahdollisuutta toteuttaa kävelypainotteista ja pienimittakaavaista kaupunkiympäristöä. Raatitilaisuudessa esitelty työnnäyte esimerkiksi sisälsi hitusen vaikutteita Amsterdamista kanavineen, ripauksen vanhaa puutalokaupunki-idylliä, ja lukuisia yksityiskohtia, kuten lentokoneen rungosta tehty ravintola.

Eivätkä sukupolvien väliset näkemyserot rajoittuneet kaupunkiympäristön fyysisiin parametreihin, vaan myös tapaan, jolla Engelinrannassa elettäisiin. Mieleen jäi erityisesti hetki, kun tulevaisuuden palvelutarjonnasta puhuttaessa varttuneempi väki unelmoi mahdollisuudesta tilata ruokatarvikkeita kaupasta suoraan asuintalojen aulatiloissa seisoviin kylmävarastotiloihin. Palvelu helpottaisi elämää vähentämällä tarvetta lähteä aikaa vieville kauppareissuille. Kun lukiolaisilta kysyttiin voisiko konsepti helpottaa myös heidän kiireisiä päiviään, he miettivät, että eikö voisi vain syödä ulkona jos ei kerkeä kauppaan?

Nämä mikroskooppiset havainnot eivät juuri tarjoa tietoa päätöksien tekoon. Mutta keskustelut kuitenkin alleviivaavat tarvetta yhtäältä lisätä ymmärrystä nuorten kaupunkilaisten maailmasta ja toisaalta löytää uusia tapoja ottaa heitä mukaan suunnitteluun. Yksi ratkaisu on luoda vaikuttamismahdollisuuksia erilaisia sähköisiä kanavia hyödyntäen. Monessa kaupungissa on näin pystytty tavoittamaan nuorempaa väkeä kuin perinteisillä kuulemistilaisuuksilla. Hämeenlinnakin on ottanut tilaisuudesta vaarin. Kaupungissa on ryhdytty kokeilemaan nuorille räätälöityä sekä sosiaalista mediaa että pelillisyyttä hyödyntävää digiosallistamista.

Engelinranta-projektin yhteydessä kokeillaan joukkoistaa kaupunkisuunnittelua Instagramia hyödyntäen. Vielä alkutekijöissään olevan konseptin keskeinen ajatus on inspiroida ihmisiä ottamaan kuvia suunnittelualueen nykytilasta tai sinne sopivista ideoista mistä päin maailmaa tahansa. Instagram-käyttäjän kuvat osallistuvat Engelinrannan suunnitteluun, kun ne merkitään hashtagilla #vanajacity. Paikannuksella voi vielä tarkentaa kuvan ottopaikkaa. Ideat on tarkoitus jatkossa koota erilliselle alustalle, jossa niitä voi vielä tykkäämällä äänestää paremmuusjärjestykseen. Toistaiseksi Instagram-hanketta on promottu vaikuttajaraatitapaamisissa ja koulutuskeskus Tavastiassa. Kuvia kokoava alusta avautunee myöhemmin kesällä.

Toinen nuorille suunnattu osallistumisprojekti on juuri päättynyt ja kansainvälistä huomiotakin saavuttanut Kantolan aluetta koskeva kaupunkisimulointikilpailu. Konseptissa annettiin vapaat kädet rakentaa aluetta suositulla Cities Skylines -pelillä. Osallistujia houkuteltiin globaalia Stream-peliyhteisöä myöden. Kisaan osallistui lopulta 17 pääasiassa alle 30-vuotiasta pelaajaa, joista 13:n tuotos kelpuutettiin arvioitavaksi. Sisällöllisesti simulointia aiotaan hyödyntää keskusteluissa suunnittelun isoista linjoista, esim. mihin ja millaisia puistoja, kerrostaloalueita, omakotitaloalueita ja siltoja on mielekästä sijoittaa.

Nämä osallistamiskokeilut ovat sikäli kiinnostavia, että ne ovat suomalaisittain konsepteina raikkaita. Mutta on kuitenkin selvää, että pelkillä kokeiluaihioilla ei vielä integroida nuorten ajatuksia Hämeenlinnan kehittämiseen. Nuorten osallistamisen perusongelma on, että heidän kosiskelunsa jää usein kokeilujen tasolle ja tulokset sekä luottamuksen rakentaminen unohtuvat.

Toinen kehityskohta on riittävien resurssien kohdentaminen, jotta potentiaalia sisältävät osallistamisen ideat eivät siirry romukoppaan vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Esimerkiksi Instagram-joukkoistuksesta ei ole juuri riemua, jos riittämättömän markkinoinnin ja resurssien vuoksi joukot jäävät lopulta saavuttamatta.

Kaikkiaan pelkkien kokeilujen sijaan olisi tärkeää pyrkiä luomaan pysyvää monikanavaista vuorovaikutuksen kulttuuria. Yksittäistä Cities Skylines -kilpailua hedelmällisempää voisi olla vaikkapa keksiä tapoja jatkuvalle Hämeenlinna-pelaamiselle ja sen myötä tulevien oivalluksien ottamiselle yhdeksi tietoa tarjoavaksi syötteeksi. Nytkin Hämeenlinnan kartta on ladattu Streamista melkein 600 kertaa, joten oletettavasti 17:ta henkilöä useampi on sommitellut Kantolan alueelle kortteleita.

Ja hyvien ratkaisujen ehdoton kulmakivi on tietenkin nuorten ottaminen mukaan osallistamisen ideointiin ja kehittämiseen. Viime kädessä ratkaisevaa on kuitenkin kokemus siitä, että osallistumalla pystyy vaikuttamaan.

Hämeenlinnan Cities Skylines -kisan tuotoksista on kuulemma jo hyödynnetty ideoita puistoista. Ei pöllömpää.

Timo Hämäläinen

Olen kuluneena keväänä päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä Hämeenlinnan kehittämistä ja erityisesti kaupungin keskustaa etelään laajentavan Engelinrannan alueen suunnittelua. Tämä on toinen kolmesta paikkakunnan kehittämistä käsittelevästä blogistani. Ensimmäisen voit lukea tästä.