Valta ja vastuu jaetaan uudelleen maakuntauudistuksessa

Käynnissä olevat sote- ja maakuntauudistus muuttavat olennaisesti vallan ja vastuun suhdetta valtion ja alueiden välillä. Perustettavien itsehallinnollisten maakuntien myötä Suomeen syntyy valtion ja kuntien väliin kolmas hallinnon taso, jolle uudistuksessa siirretään huomattava määrä tehtäviä.

Maakuntauudistus joko keskittää tai hajauttaa tehtäviä riippuen katsantokannasta. Kun asiaa tarkastelee alueiden näkökulmasta, maakuntiin ollaan kokoamassa nykyisten ELY-keskusten, TE-toimistojen, maakuntien liittojen ja kuntien tehtäviä liittyen esimerkiksi työllisyyden edistämiseen, elinkeinojen ja yrittäjyyden kehittämiseen sekä aluekehittämiseen. Aluenäkökulmasta tehtävien kokoamista saman katon alle voidaan pitää hyvänä lähtökohtana. Toisaalta myös nykyisessä rakenteessa on toimivia ratkaisuja. Tehtäviä on esimerkiksi ELY-keskusten kohdalla koottu ja keskitetty valtakunnallisesti hoidettavaksi vain muutamiin ELY-keskuksiin. Uudistuksen myötä nämä keskitetysti hoidetut tehtävät hajautetaan perustettaviin maakuntiin, mihin sisältyy huomattavia henkilöstömäärään ja henkilöstön osaamiseen liittyviä riskejä. Tutkimuksen mukaan nykyiset toimivat käytännöt olisi hyvä pitää mukana uudistuksen jatkovalmistelussa.

Suomen aluekehittämisjärjestelmää voidaan luonnehtia territoriaalisesti fiksaantuneeksi – aluekehittäminen hahmottuu hallinnollisten rajojen kautta. Tulevista maakunnista näyttää tulevan territoriaalisuutta vahvistava elementti. Tutkimuksen mukaan Suomessa kannattaisi aktiivisesti hakea verkostomaisia, alue- ja hallintorajat ylittäviä ratkaisuja, joissa kuntien, maakuntien ja valtion keskinäiset suhteet määrittyisivät substanssiperusteisesti. Verkostomainen organisoituminen parantaisi edellytyksiä kansallisen kokonaisedun saavuttamiseen esimerkiksi työllisyys-, innovaatio- ja elinkeinopolitiikassa. Tutkimuksen mukaan uhkana on, että maakunnat käpertyvät itseensä, jolloin kansallinen kokonaisetu kärsii ja maakuntien eriytyvä kehitys vauhdittuu.

Maakuntauudistuksen huomio on keskittynyt ELY-keskusten, TE-toimistojen ja maakuntien liittojen tehtävien yhteensovittamiseen. Myös kunnista on siirtymässä joukko muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä tehtäviä ja velvoitteita maakuntiin. Samalla kuntien suhde nykyisiin maakuntien liittoihin katkeaa, jolloin tulevien maakuntien ja kuntien suhde määrittyy kokonaan uudelleen. Tutkimuksen perusteella olisi tärkeä huomioida kunnat ja niiden tehtävien suhde perustettaviin maakuntiin uudistuksen jatkovalmistelussa. Erilaisten rajapintojen hallinta on tulevassa rakenteessa asiakkaan ja kustannustehokkuuden näkökulmasta avainasemassa.

Perustettaviin maakuntiin valitaan suorilla vaaleilla valtuutetut, jotka vastaavat maakunnan päätöksenteosta. Edustuksellinen järjestelmä näyttäisi olevan käytännössä ainoa itsehallinnon peruskriteereistä, joka maakunnissa uudistuksen myötä toteutuu. Sen sijaan verotusoikeus, oikeus hankkia varoja määrättyjen poliittisten tehtävien hoitamiseen ja yleinen toimiala jäävät maakunnilta puuttumaan, jolloin voidaan tutkimuksen mukaan puhua korkeintaan rajallisesta itsehallinnosta. Ajan myötä maakunnilla on kuitenkin edellytykset kehittyä aidosti itsehallinnollisiksi toimijoiksi.

Vallan ja vastuun uusjako. Maakuntauudistuksen vaikutukset ELY-keskusten ja TE-toimistojen tehtäviin ja aluekehittämisjärjestelmään -raportti

Nyt julkaistu VAAKA-hankkeen loppuraportti on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hankkeen toteutti aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtama konsortio, jossa olivat mukana Melkior Oy ja Tempo Economics Oy. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten maakuntauudistus vaikuttaa aluekehittämisjärjestelmään sekä ELY-keskusten ja TE-toimistojen palvelujen asiakaslähtöisyyteen, kustannustehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Tutkimus on toteutettu työ- ja elinkeinoministeriön aloitteesta ja sen etenemistä on ohjannut poikkihallinnollinen ohjausryhmä.