Seinäjoki Roasted -blogi: Loppuu se pipertäminen – miten kaupunki voi olla oikeasti yritysystävällinen?

Tero Vuorinen

Yrittäjällä on juhlapuheissa monta kaveria. Kaikki haluavat auttaa yrittäjää varsinkin kasvamaan eli työllistämään ja maksamaan lisää veroja. Millaista apua se yrittäjä sitten mahtaa kaivata?

Tuntemani yrittäjät eivät pääsääntöisesti halua juuri mitään apua. He eivät tavoittele tukia, avustuksia tai helpotuksia. Harvemmin he kaipaavat kurssitusta tai uusia ideoitakaan. Se, mitä he aina kaipaavat, on ongelmattomuus ja yllätyksettömyys – he haluavat keskittyä omaan tekemiseensä ilman häiriötä ja hidasteita.

Yleensä yrittäjä itse tietää, mitä kannattaisi tehdä. Ja jos hän saa mahdollisuuden tehdä sitä ilman hankaluuksia, näin useimmiten myös tapahtuu. Vähemmän puuttumista on usein enemmän tulosta. Monimutkaiset tukikeinot ovat tehottomia sekä tarjoajan että asiakkaan kannalta.

Jos kaupunki haluaa kisata tosissaan houkutellakseen uusia yrityksiä kaupunkiin, pitäisi keinojen olla sekä järeitä että yksinkertaisia. Mallia voi ottaa vaikka Dubaista, jossa esimerkiksi it-alan yritys voi toimia täysin verovapaasti, kunhan se toimii it-yrityksille suunnatulla alueella. Tällaisen edun ymmärtää jo tyhmempikin yritysjohtaja ja yritysklusterin kasvu on siten aika varmaa. Ihan samaa ei Suomessa voi toteuttaa, mutta yritysten houkutteluun voi panostaa jotakin mainoskynää tai viiriä arvokkaampaa. Esimerkiksi ilmaiset toimitilat uusille yrityksille voisi olla helppo ja toimiva kannustin.

Yrittäjät eivät ole yhdestä muotista. Osa haluaa kansainvälistyä ja kasvaa, osa haluaa työllistää itsensä. Kaikilla on erilaiset tarpeet. Yrittäjiä ei ole kuitenkaan missään kaupungissa niin montaa kuin vaikkapa autoilijoita tai lihansyöjiä, ja heillekin on sentään tarjolla palvelua monella eri tapaa. Asiakas saa aina itse päättää, mitä palvelua käyttää vai käyttääkö ollenkaan. Annetaan yrittäjänkin tulla siis palvelujen luo sellaisena kuin hän on.

Niin, verrataanpa lihansyöjän ja yrittäjän saamaa apua. Lihansyöjä pääsee herkkunsa luokse sadoilla eri tavoilla ja melkeinpä missä vaan. Hänen ei tarvitse opiskella terminologiaa, eikä miettiä mihin lihansyöjien kategoriaan hän itse kuuluu. Lihakauppias on ottanut selvää elintarviketurvallisuudesta ja sen vaatimuksista, ja asiakkaalle tarjotaan sitä mitä hän haluaa hyvin helposti ja vaivattomasti. Ja ainakaan lihakauppias ei soittele perään että, tuopa se jauheliha takaisin, koska unohdit täyttää ostodokumentit.

Yrittäjän näkökulmasta ajateltuna voi olla, että hän ei tiedä, missä palvelu sijaitsee, milloin sitä saa, mitä sieltä saa ja ketkä kelpaavat asiakkaiksi.

Kansantalouden kokonaiskuvan kannalta ymmärrän yritysten kasvun tärkeyden hyvin, ja työni puolesta olen sitä tukemassakin. Yrittäjien eli ihmisten erilaisuus, kuten kasvuhaluttomuus, pitäisi silti hyväksyä. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain ”Applen puhelimien kasvukasvun päättyneen”. Eli myynnin kasvua oli edelleen, mutta kasvuvauhti ei enää kiihtynytkään. Toivottavasti otsikko oli virhe, mutta se kuvastaa aikamme kasvuintoa mitä parhaiten. Jos olisin vaikka eläkeikää lähestyvä yrittäjä, joka on juuri saanut maksettua asuntonsa velattomaksi, en lähtisi kovin mielelläni tekemään lisävelkaa kasvun takia. Ja toivoisin myös muiden arvostavan valintaani.

Tarjotaan siis yrittäjälle apua aina kun sitä tarvitaan. Tai pysytään pois tieltä.

Tero Vuorinen