Rekrytoidaan: tutkijankoulutuksen omaava jonglööri, käyttäytymistieteilijä-tulennielijä ja terveystaloustieteellisestä visualisoinnista innostunut akrobaatti?

Harvat ilmiöt herättävät tänään niin paljon keskustelua ja kysymyksiä kuin työn tulevaisuus ja tieto teknologiamurrosten ja tekoälyn aikakaudella. Tulevaisuusdystopioiden suosikkiaiheisiin on viime vuosina lukeutunut pohdinta siitä, miten robotit korvaavat ihmiset ja miten tekoäly disruptoi inhimillisen työvoiman. Onneksi olemme myös saaneet kuulla, että inhimillisten taitojen herkimmät osat (empatia, luovuus, kriittinen ajattelu) ovat yhä (ainakin toistaiseksi) tekoälyn tehokkaimmankin analyysikapasiteetin tavoittamattomissa. Mielikuvitus asioiden yhdistelyssä ja strategisten kokonaisuuksien hahmottamisessa, saati sitten intuition käyttäminen ja ihmisen ajattelurajoitteiden tunnistaminen vuorovaikutuksessa ja päätöstilanteissa ovat edelleen tarpeen. Ehkä olemme ihmislajina selvinneet, koska olemme osanneet tulkita hienovaraisempiakin viestejä ja luottaa intuitioomme. Ja hyvä niin.

Kompleksisuus ei ratkea tekoälyllä, se vaatii inhimillistä vuorovaikutusta. Yhteiskunnalliset megatrendit kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen tai paikkariippumattomuus, tai ilmiöt, kuten identiteettipolitiikka, nuorten miesten syrjäytyminen tai vanhusten yksinäisyys, nostavat nopeallakin vilkaisulla esille asioiden yhteenkietoutuneisuuden ja keskinäisriippuvuuden.

Kompleksisuus edellyttää hienovaraista tulkinnan ja uudelleen tulkinnan, välittämisen ja yhteensovittelun tasapainottelua, jossa tavoitteena on sekä tiedon parempi käyttö päätöksenteossa (tietoperusteinen päätöksenteko) että jaettu ymmärrys. Samalla, kun käytössämme on yhä massiivisempi määrä rekisteriaineistoja, tietoa ja dataa, yhä merkityksellisemmäksi ja haastavammaksi taidoksi on noussut tämän tiedon osien yhdisteleminen ilmiöiksi ja kokonaisuuksiksi. Ison datan ja pienten ihmiskohtaloiden kutominen ja keriminen auki tarinoiksi, jotka eivät ainoastaan vakuuta (faktoillaan), vaan myös koskettavat (inhimillisyydellään) edellyttävät moninäkökulmaisuutta ja yhdessä tuotettua ymmärrystä.

Ehkä on tilanteita, joissa faktat puhuvat puolestaan, mutta useimmiten päätöksentekotilanne edellyttää tiedon tulkintaa, kehystämistä ja dialogia. Tiedolla johtamisen rajapinnoilla tarvitaan aivan omanlaistaan erityisosaamista, jotta tietäisimme kuka tietää, kenen tulisi tietää, kenen tulkinnan haluamme saada mukaan tarinaan ja mitä tästä kaikesta seuraa yksilön, yhteisön, organisaation tai toimijan näkökulmasta.  Tai jotta osaisimme sanoittaa faktojen tulkinnan tavalla, joka mobilisoi, synnyttää ajatuksia ja toimintaa.

Tiedon välittämiseen ja muokkaamiseen näillä rajapinnoilla systemaattisella tavalla on viitattu kirjallisuudessa ilmaisulla ”Knowledge brokering” / ”brokerage”. Käsite kuvaa askelta lineaarisesta ja mekanistisesta “tieto päätöksentekoon” -lähestymistavasta, jossa ajatellaan tiedon olevan vain yksinkertaisesti siirrettävissä käyttöön (“knowledge transfer”) malliin, jossa tiedon välittäminen päätöksenteon käyttöön on kahdensuuntainen ja monipuolinen prosessi. Päätöksenteko kun on monitahoinen prosessi. “Tiedon välittäjä” on ilmaisuna vaisu ja yksisuuntainen suhteessa siihen osaamisen monipuolisuuteen, jota tällainen toiminta edellyttää. Siitä huolimatta käytämme jatkossa sitä selkokielisyyden nimissä.

Ei ole yhtä tietoa, yhtä erillistä prosessia tai kohdetta, jossa tiedon välittäminen tapahtuu. Tiedon välitys on jatkuvaa analysoinnin, neuvottelun ja palautetiedon takaisin syöttämistä. Se on luonteeltaan vuorovaikutteista ja monitasoista. Analyysin ja tiedon muokkauksen lisäksi prosessissa risteilee monimuotoista informaatiota ja vuorovaikutusta. Se voi tarkoittaa käytännön toimia kuten jaetun ymmärryksen muodostamista esitettävistä tutkimuskysymyksistä ja tarkastelun kohteena olevan ilmiön luonteesta. Se voi olla yhteiskehittämisen (/-luomisen) menetelmiin pohjautuvaa eri tahojen yhteen kokoamista, jolla rakennetaan siltoja tiedontuotannosta ratkaisuihin tai kootaan tietotarpeiden ja tutkimusagendan ydin. Se voi olla käytännön työkaluja yhteiselle palvelumuotoilulle ja ratkaisuille. Se voi olla tiedon syntetisointia ja meta-analyyseja, tiedon välittämistä, vaihtoa tai soveltamista.

Tietoperusteisen ratkaisumuotoilijan tai tietotaiturin tehtävänkuva on haastava ja innostava. Sillanrakentajan, tulkitsijan ja välittäjän taidoissa korostuvat inhimilliset piirteet: kyky ymmärtää erilaisen taustan omaavia ihmisiä, erilaisia ajattelutapoja, tiedonkäytön tarpeita ja viitekehyksiä sekä kyky kriittisesti analysoida monipuolista tietoa.

Analyysipohjaisen tiedolla johtamisen lisäksi tarvitaan myös toimijuuden ja vuorovaikutuksen muutosta. Tässä voi olla kyse edelläkävijyyteen pohjautuvasta verkostomuotoisesta muutoksen tekemisestä ja agenttitoiminnasta. Se voi olla myös työnohjausta, valmennusta tai jopa ryhmäterapiaa lähestyvää empaattista fasilitointia tai rauhanvälitystehtäviä muistuttavaa tulkintojen yhteensovittamista. Klikkijournalismille, yksinkertaistuksille ja vastakkainasetteluille pohjautuvassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tällaisille dialogisille valmiuksille on ollut viime aikoina erityistä kysyntää. Tällaista moniaineksista ja moninäkökulmaista, empaattisuudelle ja inhimilliselle vuorovaikutukselle rakentuvaa jatkuvasti rikastuvaa kollektiivista älykkyyttä ei tekoäly ainakaan toistaiseksi kykene ottamaan haltuun.

Vuorovaikutusta ja molemminpuolista ymmärrystä helpottavia välittäjätoimijoita tarvitaan. Yhdyspinnoilla ja rajapinnoilla tasapainoillessaan he voivat parantaa ja tehostaa vuorovaikutusta monin keinoin tiedon tuottamisesta, tulkitsemisesta ja välittämisestä sen käyttämiseen. Ilman osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja päätöksenteon kohteen huomioimista tietoperusteinen päätöksenteko jää ontoksi. Viime kädessä se tarkoittaa kansalaisen ja hänen erilaisten yhteisöjensä ymmärtämistä. Se tarkoittaa avautumista ja antautumista tilastojen ja tietojen lisäksi myös inhimilliseen vuorovaikutukseen ja yhteiseen tulkintaan. Se voi olla esimerkiksi dialogia siitä, mitä kaupungin edistys tarkoittaa sen asukkaille tai kuulemisen viemistä sinne, missä ihmiset ovat.  Se ei ole vain kuulemista, vaan kuuntelemista. Se ei ole vain tiedon jakamista, vaan myös tiedon muotoilua niin, että se koskettaa ja kiinnostaa kansalaista. Tietotaituruus on kiipeilyä inhimillisen ja abstraktin välillä. Se on vaikeasti yhteensovitettavien argumenttien tuomista yhteen. Se on skaalojen ja sektorien jatkuvaa sitomista ilmiöiden ympärille, siten että se koskettaa myös kansalaista hänen arjessaan.

Tiedolle perustuvan päätöksenteon ja yhteiskunnallisen uudistamisen agenda on laaja ja pitkäaikainen, sitä ei ratkaista nopeilla toimilla tai helpoilla kikoilla. Sen työkalupakki on onneksi myös jatkuvasti monimuotoistuva. Mikä on erityisen inhimillistä ja lohdullista, kukaan ei yksin kykene kattamaan tiedonvälittäjän haastavaa työkalupakkia. “Knowledge brokering” on sekä taito- että joukkuelaji. Sellaisena sitä leimaa kolme pääpiirrettä:

  1. Tilanteet vaihtelevat. Päätöksenteon herkkyyksille ja viitekehyksen nyansseille on oltava herkkä. Se mikä toimii metropolialueella, ei välttämättä toimi Kainuussa. Se, mikä koskettaa Kouvolassa, ei välttämättä sykähdytä Seinäjoella.
  2. Ei ole nopeita voittoja. Työ edellyttää pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja kuuntelua. Isojen tietomassojen ja syvällisten ihmislähtöisten narratiivien yhteentuominen edellyttää monia eri analyysin ja viestinnän osaamisia.
  3. Tiimi ratkaisee. Vuorovaikutuksella rakennetaan yhteistä tulkintaa, kehystämistä ja dialogia.On hyvä muistaa, että ihminen on myös ‘homo ludens’ (leikkivä ihminen) ja ‘homo narrans’ (tarinankertoja). Tiedonvälitys päätöksentekoon hyödyntää näistä inhimillisistä piirteistä kaikkia. Samalla se ei ole yksilölaji. Pelipaikkoja on monenlaisia.

Vaikka ongelmanratkaisu saattaa näyttää taikatemppuja ja epäinhimillistä taituruutta edellyttävältä mahdottomalta yhtälöltä, viime kädessä on kyse hyvinkin inhimillisestä toiminnasta: yhteisen ongelmanratkaisun ääreen kokoontumisesta, paikallisissa yhteisöissä toimivien ihmisten ja heidän kokemuksiensa ja näkemyksiensä kunnioittamisesta, toistemme kuuntelemisesta ja erilaisten osaamisten ja asiantuntijuuksien yhdistelemisestä. Haaste on valtava – juuri ihmisen kokoinen.

Kirjoittajat:

Jaakko Huttunen
Kaisa Lähteenmäki-Smith
Samuli Manu
Kirsi Siltanen

Lisätiedon lähteitä

Inhimilliset taidot, joita tarvitaan tekoälyn aikakaudella – https://www.forbes.com/sites/bernardmarr/2018/08/06/7-job-skills-of-the-future-that-ais-and-robots-cant-do-better-than-humans/#3f889c6b6c2e

Knowledge brokering – keinona ottaa haltuun yhteiskunnallisen monimuotoisuuden ja ilmiölähtöisen päätöksenteon haasteita, Hellström 2018: https://www.sitra.fi/en/articles/knowledge-brokerage-complex-phenomena/

Asiantuntijuuksista: Jakonen, Mikko (2017): Vastatieto: tulevaisuuden asiantuntijuutta etsimässä. Helsinki, Eduskunta, 2017. 131 s. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2017.

Knowledge brokering -toiminnasta terveystutkimuksen ja lääketieteen viitekehyksessä: Bornbaum CC, Kornas K, Peirson L, Rosella LC. Exploring the function and effectiveness of knowledge brokers as facilitators of knowledge translation in health-related settings: a systematic review and thematic analysis. Implement Sci. 2015;10:162. Julkaistu 2015 Nov 20. doi:10.1186/s13012-015-0351-9.https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4653833/,

Knowledge brokering -toimenkuvasta  yhteiskunnallisessa viitekehyksessä-

https://medium.com/knowledgenudge/i-got-the-job-so-um-whats-a-knowledge-broker-45519db96cb0

Tutkimuksen kohteen osallisuudesta ja etiikasta osana tutkimukselle pohjautuvan päätöksenteon kokonaisuutta:

https://medium.com/knowledgenudge/best-of-knowledgenudge-2018-b0e59e1b9312