Etusivu Ajankohtaista Blogi Blogi: Korvat – Tärkeä työkalu Blogi: Korvat – Tärkeä työkalu 12.8.2015 Yritystemme neuvotteluhuone on nimetty kuuntelukabinetiksi. Oven vieressä oleva teksti muistuttaa kaikkia sinne astuvia, että kuuntelemisen tärkein tarkoitus ei ole pystyä vastaamaan, vaan ymmärtämään. Tuo viesti on vaikuttanut merkittävästi kokoustemme tehokkuuteen. Yritysmaailmassa käytetään rahaa erilaisiin kehittämisprojekteihin. Liian usein se kuitataan pakollisella myyntivalmennuksella. On mielenkiintoista, miten vähän yrityksillä on halua harjoitella kuuntelutaitoa, jolla voidaan edistää muun muassa myyntituloksia. Tuntuu siltä, että kuuntelutaidolla on merkityksetön painoarvo ammatillisessa osaamisessa. Hyvät esimiehet ovat taitavia puhumaan, mutta huippuesimiehet ovat taitavia kuuntelemaan. Esimiehelle on tärkeää hallita empatian kyky, eli kyky toisen ihmisen rehelliseen kuuntelevaan kohtaamiseen ja ymmärtämiseen. Kannattaa siis harkita uudelleen, löytyisikö sittenkin aikaa aidon kuuntelutaidon harjoittelemiseen. Olen onnellisessa asemassa, koska tunnen ihmisiä, jotka ovat erittäin taitavia kuuntelijoita. He todella välittävät keskustelukumppanistaan. Heidän keskittymisensä on täysin keskustelussa, mikään ei häiritse heitä. He eivät chattaa eivätkä twiittaa kesken keskustelun. Kuunteluun osallistuu koko ruumis: korvat, silmät, kehonkieli. Heidän kohtaaminen antaa voimaa, energiaa ja tunteen, että mielipiteeni on heille tärkeä. Kuunnelluksi tulemisen hetki on arvokas ja erityinen. Mitä hyötyä kuuntelusta sitten on kuuntelijalle? Kuuntelemalla ihmisten mielipiteitä pystyt näkemään asiat monipuolisemmin – teet parempia päätöksiä. Kuuntelu kasvattaa myös keskustelukumppanien välistä luottamusta ja sitoutumista. Kuuntelulla motivoit ja osoitat aitoa kiinnostusta ja välittämistä. Haastan kaikki tämän kolumnin lukeneet tarkkailemaan itseään keskustelutilanteissa, höristelemään korviaan ja harjoittelemaan kuuntelemista ja läsnäoloa. Enkä suinkaan tarkoita tuppisuuna olemista, päinvastoin. Aktiivinen kuuntelu on omiaan synnyttämään hedelmällisiä keskusteluja. Jarl Matti Anttila, MDI:n ja Jakamon perustajajäsen Kirjoitus on julkaistu kolumnina Seinäjoen paikallislehti Eparissa 12.8.2015. Jaa hyvää Share to: facebook Share to: linkedin Share to: twitter
Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata Blogi 18.3.2024 Kirsi Siltanen Laura Väliniemi Rasmus Aro Isyys ei ole itsestäänselvyys, totesimme isyyttä koskevan blogisarjan ensimmäisessä osassa, jossa pohdiskelimme syntyvyyttä ja ennen kaikkea miesten tahatonta lapsettomuutta alueellisena ilmiönä. Maantieteellisen ilmiön isyydestä tekee ennen kaikkea nuorten aikuisten muuttoliike. Lue lisää Blogi: Vanhemmaksi on vaikea tulla, jos naiset ja miehet asuvat eri puolilla maata
Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa Blogi 14.3.2024 Oletko koskaan miettinyt, mistä kunnan, maakunnan tai muun alueen kehityksen kannalta tärkeät ideat tulevat ja mikä niiden muotoutumiseen vaikuttaa? Tiedämme, että alueille on jaettu aluekehittämisen pelilaudalla erilaiset pelimerkit. Toisilla on paremmat lähtökohdat ja toisilla on heikommat kortit, mutta tästäkin huolimatta pelin lopputulos voi yllättää. Näemmekö ja havaitsemmeko ympärillämme olevat mahdollisuudet eri tavoin ja mistä se johtuu? Lue lisää Vierasblogi: Mitä alueenne kiikarissa näkyy? – Alueiden mahdollisuuksien tilat kehitystä suuntaamassa
Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita? Blogi 11.3.2024 Iina Tunkkari Kirsi Siltanen Nanna Nieminen Juupajoen otteena on ollut avoin ja yhteisöllinen ennakointi: mitä tullaan tekemään eri vaiheissa, kun lasten määrä vähenee. Perinteisesti kouluverkkoja suunnitellaan kapasiteettitarkasteluilla, poliittisella keskustelulla ja kuntalaisten kuulemisella, mutta Juupajoella mukana ovat olleet myös henkilökunta, vanhemmat, kiinnostuneet kuntalaiset sekä myös koulun varsinaiset asiakkaat, lapset. Lue lisää Blogi: Skididialogi – Mikä lasten mielestä on tärkeintä, kun ratkotaan pienenevien koulujen haasteita?