Blogi: Muuttovirta kääntyi – kaupungit kasvavat sisäänpäin

Nettomuutto kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin, kehyskuntiin ja maaseudulle 1952–2013.
Nettomuutto kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin, kehyskuntiin ja maaseudulle 1952–2013.

Kenellekään ei ole uutinen, että Suomen kaupungistuminen jatkuu joskin osin maahanmuuton siivittämänä. Vuonna 2008 alkaneen taloustaantuman aikana sen muuttoliikkeen suunta on kuitenkin kääntynyt. Suurten kaupunkien kehyskunnat olivat viime vuosikymmenellä kasvun kärjessä. Nyt voittajia ovat keskuskaupungit, etenkin Helsinki ja Tampere.

Timo Aron laskelmien mukaan esimerkiksi Helsingin seudun kehyskuntien muuttovoitto oli 2000-luvun ensi kymmenellä 2340 henkeä vuodessa, tällä vuosikymmenellä enää alle 400 ja useana vuonna on tullut tappiota. Samansuuntainen kehitys on havaittavissa muidenkin suurten kaupunkiemme ympäristössä. Pientalojen hinnat ovat laskussa ja uusia omakotitaloja valmistuu Suomessa tänä vuonna vain noin 6000, kun luku oli ennen talouskriisiä lähes kolminkertainen.

Onko kysymys suhdanneilmiöstä, vai todistammeko pysyvää käännettä kohti tiiviimpiä kaupunkeja? Kallistun jälkimmäiselle kannalle, sillä käynnissä näyttäisi olevan elämäntapojen sukupolvenvaihdos. Entistä suurempi osa suurten kaupunkien nuorista aikuisista ei ole edellisen sukupolven tapaan kiinnostunut lumen luomisesta ja pihan kuokkimisesta, vaikka enemmistö edelleen saattaa ollakin. Tulevan kehityksen arvioinnissa kannattaa lisäksi ottaa huomioon puhdas väestöfakta eli vanheneminen. Omakoti- ja rivitaloesikaupunkien suuret ikäluokat ovat pyrkimässä kohti keskuksien palveluita, ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä ovat joka tapauksessa poistuneet henkikirjoista. Siksi lähivuosina tulee tarjolle runsaasti esikaupunkien pientaloja, mikä laskee hintatasoa. Uusia rakennetaan entistä vähemmän.

Jo nyt on havaittavissa, että pankit ovat tulossa entistä varovaisemmiksi arvioidessaan asuntojen vakuusarvoja. Eräät asiantuntijat arvelevat, että jatkossa vakuusarvot vaihtelevat 40 – 70 prosentin haarukassa. Tämä tietysti nostaa asunnon oston kynnystä ja on omiaan tuomaan hintoja edelleen alaspäin. Vaikutukset näkyvät paitsi syrjäseuduilla myös esikaupunkien pientaloalueilla.

Samaan aikaan vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa. Tähän suuntaan vaikuttaa myös tuo elämäntapojen sukupolvenvaihdos. Nuoret uraa luovat aikuiset haluavat säilyttää riippumattomuutensa kuluttamisen ja liikkuvuuden suhteen. Euroopan avoimet työmarkkinat houkuttelevat, eikä kuvaan sovi turpeeseen sidottu velkataakka. Suomessa viime vuosina vauhdilla kasvaneet asuntorahastot ovat havainneet tämän trendin ja sijoittavat vuokra-asuntoihin, mutta vain varmoissa kasvukeskuksissa. Olemme siirtymässä keskieurooppalaiseen malliin, jossa asunnon omistaminen ei ole itseisarvo.

Tuloksena on kaupunkien kasvu sisäänpäin ja tukeutuminen joukkoliikenteeseen etenkin raiteilla. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi uudessa Tampereen seudun kaupunkirakennemallissa ja Helsingin yleiskaavaluonnoksessa.  Nuorten kaupunkisuunnittelijoiden ryhmä julkaisi lokakuussa 2014 Helsingin ”varjoyleiskaavan”, jonka mukaan kehäykkösen sisäpuolelle mahtuu kevyesti miljoona asukasta! Ja silti ollaan vielä kaukana suosikkikaupunkimme Barcelonan tiiviydestä… 

Eero Holstila