Blogi: Retoriikasta motoriikkaan – oletko sinä ja organisaatiosi muotibisneksessä luomassa uutta nahkaa vai tyydyttekö perusvarmaan tuulipukuun?

Valtteri Laasonen

Tuntuuko sinusta, että kehittämistyössä olet mukana muotibisneksessä? Ja kannattaako muodin mukana edes uudistua? Totta – niin organisaatioiden kuin alueiden kehittämistyö on muotibisnestä, jossa termistö vaihtuu lähes yhtä tiuhaan kuin eri vuodenaikojen vaatemallistot. Tämän (ja toki myös edellisen) hallituskauden retoriikassa muotitermistöjä ovat esimerkiksi bio- ja kiertotalous, digitaalisuus ja kokeilut. Välillä saattaa kyynisesti tuntua jopa siltä, että jossain tuolla käsitelinko pyöräyttää uuden muotitermin, jota kaikki kumartavat ja mukana olisi mentävä. Näissä isoissa ja sinänsä äärimmäisen tärkeissä ilmiöissä valitettavaa on se, että usein käytännön työ ja tekijät hämärtyvät ja toisaalta iso kuva hautautuu varsin arkisiin murheisiin. Epäilijöiden on myös aina helppo huudella, onko keisarilla lopulta uusia vaatteita ja ei se edes kannata!

Miksi sitten retoriikan muotivillitysten uusilla aalloilla olisi surffattava ja miten siirtyä retoriikasta kohti motoriikkaa ja toimintaa? Ajattelun eväitä ja analogiaa voidaan hakea vaikkapa liiketaloustieteen puolelta resurssiperusteisesta näkökulmasta, joka kääntää kysymyksen ulkoisesta maailmasta organisaation sisäiseen maailmaan ja kiinnittämään huomiota enemmän organisaation sisäisiin resursseihin, osaamiseen ja kyvykkyyksiin sekä niiden kehittämiseen. Alati muuttuvassa maailmassa lohdullista on se, että organisaatioiden menestys kiinnittyy myös vahvasti siellä työskentelevien ihmisten pyrkimykseen tehdä jotain merkittävää ja olla itse kuskin paikalla omalla sektorillaan muuttamassa ja määrittelemässä uudelleen koko toimialaa ja tapoja toimia. Tutkiessaan menestyviä yrityksiä muun muassa liiketaloustieteen ja strategisen johtamisen gurut Gary Hamel ja C.K. Prahalad ovat oivasti jo yli parikymmentä vuotta sitten nostaneet esiin kysymyksiä, jotka erottelevat jyvät akanoista.

Katso siis ympärillesi – ensin omassa organisaatiossasi. Mieti organisaatiosi toimintaa ja tärkeimpiä meneillään olevia kehittämistoimenpiteitä sekä asioita, jotka pohdituttavat organisaatiosi johtoa tällä hetkellä. Mieti, mitä organisaatiosi on tähän mennessä saavuttanut ja millaisin asioin menestystä mitataan. Katso myös kollegoitasi ja pohdi, mitkä ovat heidän unelmiaan ja toisaalta pelkojaan. Kohdista huomiosi myös organisaatiosi ulkopuolelle asiakkaisiisi ja kumppaneihisi sekä alueellesi. Mihin yhteinen huomio kiinnittyy – keskitytäänkö olennaiseen vai tyydytäänkö voivottelemaan ja pyörittelemään päätä? Miten yhteisissä toimenpiteissä ja keskusteluissa katsotaan tulevaan – ollaanko yhdessä valmiita yritteliäisyyteen sekä omaksumaan, mukautumaan ja kokeilemaan uutta?

Nyt kysy itseltäsi, onko organisaatiossasi ja alueellasi selkeä ja jaettu näkemys siitä, miten maailma ja markkinat ovat muuttuneet kymmen vuoden kuluttua? Ulottuuko katse kilpailijoita pidemmälle ja perustuuko tämä näkymä ja menestys joihinkin sellaisiin asioihin, joissa oman organisaation, verkoston ja alueen ainutlaatuisuus tulee esille? Mieti, onko sinulla ja organisaatiollasi tai alueellasi varaa jäädä odottelemaan, pyörittelemään päätä ja tyytyä perusvarmaan tuulipukuun – vai haluatteko kuulua niihin, jotka muotibisneksessä luovat uutta nahkaa ja määrittelevät tulevaisuuden (yhä) uudelleen?

Haastateltuani väitöskirjaani lähes 70 innovaatiotoiminnan asiantuntijaa ja käytännön kehittämistyötä tekevää henkilöä eri organisaatiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla, väittäisin että nämä kysymykset ovat vähintäänkin relevantteja jokaisen pohtia omassa työyhteisössä ja mielellään myös ainakin vähän sen yli.

Valtteri Laasonen