Blogi: Hämeenlinnan uudistumiseen voimaa kaupunkilaisista

Timo_photo

”Hämeenlinna yhtä eläväksi kuin kasvukäytävän ääripäät”. Näin julistettiin päivän tarkoitus, kun joukko paikallisia liikkumispalvelujen tarjoajia ja muuta elinkeinoelämän väkeä kokoontui raatihuoneelle pohtimaan Hämeenlinnan tulevaisuutta maaliskuussa.

Talkoot liittyivät siihen tosiasiaan, että Hämeenlinnan väestönkasvu on pienentynyt. Suurten kaupunkien vetovoima saa yhä useamman, erityisesti nuoren, karistamaan kaupungin tomut jaloistaan, ainakin joksikin aikaa. Vuosisatoja hallinto- ja varuskuntakeskuksena kukoistanut kaupunki on joutunut alkaa kehittämään tyystin uudenlaisia lääkkeitä saadakseen nykyistä useamman jäämään tai muuttamaan takaisin vaikkapa perheen perustettuaan.

Tilaisuudessa keskusteltiinkin pääasiassa Helsinki–Tampere-vyöhykkeellä pendelöivien arkea helpottavista uudenlaisista liikkumisen palveluista sekä kaupungin tiivistämistä rautatieaseman ja keskustan välittömässä läheisyydessä. Visioksi Hämeenlinna 2.0:sta on siis hahmottumassa kätevä paikka, jossa ”asuminen ja liikkuminen koetetaan saada pelaamaan yhteen”.

Hämeenlinnan pyrkimys löytää kaupunkikehittämisen viisasten kiveä sopeutuakseen uudenlaiseen tilanteeseen on eurooppalaista ajankuvaa. Maanosamme on pullollaan hiipumisuhan kanssa painiskelevia paikkakuntia. EU:n Urbact-ohjelman raportissa ”From Crisis to Choice: Re-Imagining the Future in Shrinking Cities” harmaantuvaa maanosaamme luonnehditaan ”kutistuvien alueiden mereksi, jossa on kasvun saaria”. Saariston muodostavat sellaiset kaupunkialueet, jotka yhtäältä tarjoavat kohtaamisia ja elämyksiä, sekä toisaalta ovat vahvasti kytkettyinä globaaleihin ihmisten ja ideoiden virtauksiin. ”Merialueilla” puolestaan joudutaan tunnustamaan, että totutun kaltaiset kasvun ajat ja mallit saattavat olla takanapäin. Paikallaan polkevien kaupunkien kannattaa suurten kasvu-unelmien sijaan muodostaa uusi ihmisten hyvinvointiin keskittyvä kaupunkikehittämisen paradigma. Eli hioa ja tuoda esiin olemassa olevia timantteja ja varmistetaan korkealaatuinen asuinympäristö. Raportti alleviivaa, että realistisia uusia visioita ei kuitenkaan ole mahdollista muodostaa ja jalostaa ilman tiivistä vuoropuhelua paikallisyhteisön kanssa. Sillä mikäli paikalliset eivät osta uudistumistavoitteita, on turha odottaa muidenkaan innostuvan paikkakunnasta.

Olen tänä keväänä päässyt seuraamaan, miten tätä kaikkea yritetään toteuttaa Hämeenlinnassa. Ikkunanani on erityisesti toiminut kaupungin keskustaa etelään laajentamaan pyrkivä Engelinranta-projekti. Se on suunnitelma noin 2 500 asukkaan kaupunginosasta, missä asutaan kävelyetäisyydellä Hämeenlinnan ytimestä kaupunkimiljöössä, ”jossa sekä kaupungin palvelut että luonto ovat lähellä”, mutta samaan aikaan ”lähikaupunkeihin Tampereelle, Lahteen tai Helsinkiin pääsee tunnissa, olipa kulkuväline sitten henkilöauto, juna tai bussi”.

Toistaiseksi Engelinrannasta on tehty osayleiskaava, josta valitettiin hallinto-oikeuteen. Tästä kenties viisastuneena Hämeenlinnan valtuusto on linjannut lisätä kaupunkilaisten osallistamista ja antanut kaupungin hallinnolle tehtäväksi selvittää asukkaiden toiveita ja näkemyksiä Engelinrannasta. Ajatus on värittää tulevia tontinluovutusehtoja kootuilla viesteillä, ja siten liittää Engelinrantaan mahdollisimman paljon hämeenlinnalaista paikan henkeä.

Kaupunkilaisia on kuultu neljässä ns. vaikuttajaraadeille suunnatussa tilaisuudessa. Vaikuttajaraadit ovat Hämeenlinnan kehittämä vaikuttamisesta kiinnostuneiden kansalaisten foorumi käydä keskustelua virkamiesten ja päättäjien kanssa. Raatien jututtamisen lisäksi on perustettu nuoria kosiskeleva Instagram-kampanja, jossa hashtagilla #vanajacity voi antaa oman panoksensa julkaisemalla kuvia joko Engelinrannan nykytilasta tai sinne sopivista ideoista mistä päin maailmaa tahansa.

Yhteistä tahtotilaa Engelinrannan sisällöstä, ja siten laajemminkin Hämeenlinnan uudistumisesta, yritetään siis selkeästi muodostaa. Mutta miltä näyttää käytännön vuoropuhelu raatitilaisuuksien takapenkistä tarkastellen? Toistaiseksi ei ainakaan kovin monipuoliselta. Tilaisuudet kiinnostivat enimmäkseen eläkeläisiä. Raatikonsepti selkeästi sopii tietyn demografian vuorovaikutuskanavaksi. Tavoite saada nuoria osallistumaan sosiaalisen median kautta on siten tarpeellinen ja perusteltu lisä paikallisnäkemyksen keräämiseen. Vaikuttajaraatien eläkeläisosasto ei myöskään vaikuttanut järin innostuneelta Hämeenlinnan visioista. Heitä esimerkiksi huolestuttivat Engelinrantaan suunnitellut kelluvat talot ja muut vedenpäälliset rakennelmat. Niillä ei heidän mielestään luoda toivotunlaista vetovoimaa. ”Turhaa vau-efektiä vain haetaan”, eräs raatilainen kommentoi. Ajatus kelluvasta kahvilasta tekee tosin tässä suhteessa poikkeuksen – sellaisen halusivat lähes kaikki. Päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi, että urbaanille pendelöijäasujalle ei toistaiseksi näytä juuri olevan sijaa vaikuttajaraatien Hämeenlinnassa. ”Kyllä tänne pitäisi saada työpaikkoja, että Hämeenlinna elää tulevaisuudessa – en usko pendelöintiin”, asian laita kiteytettiin.

Vaikuttajaraatitapaamisista saadut viestit eivät heijastele kaikkien hämeenlinnalaisten tuntemuksia Engelinrannasta saati kaupungin muuttuvasta ideasta. Mutta tilaisuudet ovat hyvä muistutus siitä, että vuorovaikutusta on aina syytä monikanavaistaa niin pitkälle kuin mahdollista. Vain siten voidaan saada kattava ja hedelmällinen keskustelu aikaiseksi Hämeenlinnan tulevaisuudesta. Tai edes Engelinrannasta. Raatitoiminta on kuitenkin ehdottomasti yksi arvokas palanen tässä kokonaisuudessa. Eräskin laajasti paikalliseen julkiseen keskusteluun eri foorumeilla osallistuva herrasmies piti mahdollisuutta keskustella Engelinrannasta sen verran avartavana, että tuli erikseen yhden tilaisuuden jälkeen kertomaan: ”Olen aiemmin ollut kriittinen, mutta tämä 2,5h tilaisuus on muuttanut suhtautumistani”.

Kun asukkaat otetaan laajasti mukaan, seuraa parhaimmillaan vastaavankaltaisia tarinoita. Kielteinen energia muuttuu pikkuhiljaa myönteiseksi sellaiseksi. Pienistä puroista saattaa kasvaa suurempi virta.

Timo Hämäläinen

Olen kuluneena keväänä päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä Hämeenlinnan kehittämistä ja erityisesti kaupungin keskustaa etelään laajentavan Engelinrannan alueen suunnittelua. Tämä on ensimmäinen kolmesta paikkakunnan kehittämistä käsittelevästä blogistani.